Leimutassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
”En”, Leimutassu vastasi suoraan, koska ei nähnyt syytä vältellä aiheesta puhumista. Hän oli ollut Eloklaanin parantajaoppilaana vasta vähän aikaa, eikä voinut sanoa tietävänsä läheskään kaikkea klaanikissojen tavoista ja historiasta. Eloklaaniin hänet sitoi ainoastaan Tähtiklaani, jota ilman Leimutassu taistelisi varmaan vieläkin eloonjäämisestä kaksijalkalan ankeilla kujilla. ”Kasvoin kaksijalkalassa, kunnes eräs entisaikojen parantaja johdatti minut Eloklaaniin”, hän täydensi vastaustaan nähdessään Mahlahallan kasvoilla kummastusta.
Vaalean kermanvärinen soturi nyökkäsi. ”Klaanielämä mahtaa olla melko erilaista kuin arki kaksijalkalassa.”
Leimutassu nyökäytti päätään osoittaakseen kollin arvelut oikeiksi. ”Siellä, missä minä asuin ennen, ainoa laki joka päti oli vahvimman laki. Heikoimmat saivat alistua vahvempansa edessä ja tyytyä rippeisiin”, puhuessaan hän näki mielessään itsensä seisomassa taas harmaan kiven päällystämällä polulla, jossa arpiset ja rähjääntyneet kissat kävivät kynsin hampain kamppailua siitä, kuka saisi lähteä maha täynnä ja kuka jäisi odottamaan parempaa onnea.
”Täällä Eloklaanissa pidetään huolta siitä, että jokainen saa varmasti syödäkseen edes jotakin”, hän jatkoi sitten ja ravisteli itsensä irti muistosta. ”Täällä on lämpimät pesät ja ystävällisiä kissoja… Voisiko parempaa paikkaa viettää päiviään ollakaan?”
Leimutassun nenä värisi tutun, kirpeän tuoksun lehahtaessa hänen sieraimiinsa. Hän kiihdytti askeliaan, kunnes saapui kohtaan, jossa kasvoi isoja, vihreälehtisiä kasveja.
”Hierakkaa!” hän hihkaisi mielissään ja ryhtyi keräämään lehtiä. Mahlahalla rupesi auttamaan häntä.
Jotkin lehdet olivat vaihtaneet väriään tai lakastuneet lehtisateen vihmassa, mutta osa oli vielä ihan käyttökelpoisia ja säilynyt yllättävän hyväkuntoisina. Ilmat olivat kylmenneet viime aikoina rajustikin, minkä takia Liljatuuli pelkäsi, että kohta saattaisi olla odotettavissa lumisadetta. Leimutassu ei ollut ennen nähnyt lunta, joten hän salaa odotti sitä, vaikka myöntäilikin aina vakavana hänen mestarinsa valittaessa pakkasesta ja kylmästä.
”Eiköhän tämä riitä”, hän totesi tarkastellessaan Mahlahallan kanssa yhteistuumin koottua lehtinippua. ”Viedään tämä Liljatuulelle.”
//Mahla?
//266 sanaa
