Vadelmatassu
Kirjoittaja: Perus
Mökötän katkerasti oppilaiden pesälle,Tämä ei ole reilua!! Olin fantasisoinut monia kuita vain yhdestä asiasta..Ja ei tietenkään! Olin ollut eilisestä asti pesä enkä ollut edes suostunut tulemaan syömään,Sen verran katkeroitunut olin. Mutta minulla alkoi olemaan pahempi ongelma,Hirveä nälkä,En ollut edes suostustunut syömään. Ei se nyt haittaisi että kävisi syömässä..Vaikka olin luvannut että en ikinä lähde tästä pesästä,Koska Ensinnäkin minua hieman nolotti se eilinen..Ehkä olisi kannattanut olla hieman diplomaattisempi,Mitä nyt ystäväni ajattelevat,Vai olenko enää heidän ystävänsä…..Mitä jos minut karkotetaan! Suuni vääntyi hirveään irvistykseen niistä kauhunkuvista joista ajattelin.
”Älä palaa Eloklaaniin enää koskaan!” Kuulin jo kissojen huutavan mielessäni..No minulla on kai oikeus edes käydä viimeiseillä aterialla? Nousin sammaleiltani ja yritin näyttää kilttiä naamaa,Vaikka ilmeeni oli menossa vakavasti itkuun..Huokaisin raskaasti kun astelin ulos pesästä,Yritin vältellä katsekontaktia. En edes katsonut muihin kun menin ohi,Mutta sitten yhtäkkiä huomasin jonkun kulkevan vierelläni,Ehkä joku joka halusi kertoa hienovaraisesti että elämäni klaanikissana oli täydellisesti ohi. Katson vastentahtoisesti vierelläni olevaan kissan,Joka oli melko suuri kanelinruskea naaras,Jolla oli sielukkaat tummanruskeat silmät. Kukas tämä olikaan?? Ainakin joku oppilas..Ai niin!! Mesitähden oppilas! Tämän on pakko olla joku katala juoni!! Sitten naaraan suunpieliin tulee ovela hymy,Minun on pakko olla oikeassa!
”Hei minä olen Omenatassu,Kuten ehkä jo tiedätkin jo.Mikä sinun nimesi on?” Naaras kysyi ja hänen naamallaan todella suloinen hymy, Mutta silti olin epäileväinen.
”Vadelmatassu.”Sylkäisin suustani ja katsoin tarkemmin naaraan suloisia kasvoja,Naaraan silmät olivat ystävälliset ja tummanruskeat kuten hänen pieni nenänsäkin,Korvat ovat pienet ja kolmiomaiset.
”Oi,Onpa hieno nimi!” Omenatassu liperteli, Mutta olin epäileväinen silti ja katsoin naarasta pistävästi silmiin. Olin jo lausua ”Älä huijaa minua!”,Mutta ajattelin että jos tämä ei olisikaan huijaus,Hän pitäisi minua harhaluuloisena,Ja arvaa onko se hyvä maineelleni!
”Muuten,Onko sinulla juuri nyt mitään? Ajattelin,Että voisimme käydä kävelyllä leirin ulkopuolella?”
Naaras kyseli. HYVÄ TÄHTIKLAANI….Onko klaanilla joku ANSA minua varten,Että he pääsevät minusta eroon…?!??
”Mutta eiväthän oppilaat saa lähteä leiristä ilman soturia!” Yritän,Vaikka haluaisin lähteä hänen mukaansa,Mutta halusin todistaa klaanikelpoisuuteni.
”Niin no,Emme me kauan viipyisi…Ihan vain sen aikaa että ehtisimme haukata happea ja vaihtaa kuulumiset,Sitä paitsi kaikkihan nukkuvat,Joten heitä tuskin kiinnostaisi..”Naaras yritti ja katsoi minua suloisesti silmiin kuin anellen…”Tule jo,Tämä on turvallista…” Mutta pysyin vielä kannassani,Että tämä on ansa.
”Jooko Vadelmatassu,Ihan hetki vain,Sinullekkin tulisi parempi mieli kun et päässyt siihen typerään kokoontumiseen..” Omenatassu anoi hurmaavasti,Terävöitin katseeni ja aloin kuunnella naarasta kunnolla…Typerä naaras! Naaraan soturinimesi pitäisi tulla ”Huumakatse” tai jotain vastaavasti,Tai sitten olin niin helposti taivuteltavaa sorttia.
Sitten naaras madalsi ääntään ja katsoi minua myötätuntoisesti.
”Tiedän,Miltä sinusta tuntuu,Sillä minäkään en päässyt kokoontumiseen,Vaikka olen Mesitähden oppilas. Ajattele -Mesitähden! Eikö olisi vain reilua,Jos me nyt otamme ohjat käpäliimme ja teemme jotain kivaa,Ikään kuin hyvityksenä epäreilusta kohtelusta?” Naaras kysyi,Ja tuossa oli järkeä! Miksemme me saisi nauttia elämästä? Vastasin jo heti.
”Kyllä!” Minua ei enää kiinnosta mitä minusta ajatellaan,Minuthan sentään erotetaan! Mutta haluan silti tehdä hyvän vaikutuksen tähän kaataakseen,En tiedä miksi..Ehkä koska hän on vain niin hurmaava…Sitten palaan taas takaisin maan päälle ja katson kanelinruskeaa naarasta,Joka hymyilee leveästi.
”Milloin lähdemme?” Utelen innokkaana. Minua ei kiinnosta enää seuraukset….Eikä mikään muu kuin se että mihin Omenatassu vie ja että HÄN on mukana.
”Nyt.” Naaras sanoo mahtipontisesti. Nyökkään hyväksyvästi. Omenatassu lähtee kohti leirin suuaukkoa rauhallisin askelin ja kuin esittäen,Että hän ei ole menossa sinne päin. Seuraan naarasta kiltisti ja teen juuri kuin hänkin,Paitsi minun esitykseni on varmaankin surkeampaa. Kun pääsemme leiristä ja olemme monen ketunmitan päässä suu-aukosta eräässä puskassa,Minua alkaa kiinnostaa mihin olemme menossa.
”Mihin olemme menossa?” Tiedustelen.
”Kerron myöhemmin,Saatpa nähdä!” Naaras sihahtaa ja Nyökkään uskollisesti,Olen valmis.
//620 sanaa,Sori aika kökkö
