Perhopuro
Kirjoittaja: Saaga
Istuskelin yksin leirin laidalla pää alas painettuna. Päätäni särki ja minulla oli kaikinpuolin huono olo. Mielialani oli ollut suuressa laskussa jokiseikkailuni jälkeen ja minusta tuntui, että kaikki muutkin olivat huomanneet sen. Olin ollut jo jonkin aikaa pois partiosta, mutta nyt tein taas normaalisti soturinhommiani. Ahmatahmankaan kanssa ei sujunut kauhean hyvin tällä hetkellä enkä tiennyt mitä minun pitäisi asialle tehdä.
“Ajattelin mennä käymään haudoilla. Haluaisitko lähteä mukaan?” Hiilihampaan lempeä ääni herätti minut ajatuksistani. Mietin hetken.
“Ai hei”, nau’uin ja siirtelin käpäliäni. En ollut varma tekikö minun mieli mennä muistelemaan kuolleita. En ollut tosin käynyt Jänötassun haudalla vielä kertaakaan, mutta en ollut myöskään hyväksynyt hänen kuolemaansa. Tuntui, että Jänötassu eli niin kauan kuin jaksoin uskoa hänen vielä joskus putkahtavan ulos oppilaiden pesästä ja juoksevan minun luokseni. Käänsin katseeni taas Hiilihampaaseen. Hän katsoi minua lempeästi.
“Kai minä voin tulla”, vastasin hiljaa. Isäni isä oli aina pitänyt minusta hyvää huolta ja tunsin, että pystyin luottamaan tähän. Hän myös tuntui juuri nyt olevan yksi ainoista kissoista, joiden seurassa haluaisin olla. Muiden kanssa minusta tuntui, että minun täytyy esittää iloista ja käyttäytyä niinkuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
//Hiili?
