Mustikkapyörre
Kirjoittaja: Soturikissa
Isäni kuolema teki seuraavan viikon päivistäni seitsemän kertaa huonompia. Olin enimmäkseen omassa pesässäni enkä halunnut keskustella kenellekkään.
Yhtenä aamuna Korpikaste tuli kiusaamaan minua ja päätti omatoimisesti, että lähtisimme rajapartioon.
”En jaksa, ja en halua tulla sinun kanssa”, tuiskaisin takaisin. Tiesin etteivät välini olleet kovinkaan hyviä siskoni kanssa, joten niiden huonontaminen ei oikein haitannut.
”Ole kerrankin kunnon soturi ja tule. Korppisiipi sitä paitsi vaati, että menemme kahdestaan”, huomasin Korpikasteen katseen muuttuvan, joten en ollut varma puhuiko hän totta.
”Ei kyllä voisi vähempää kiinnostaa. Ja sinun pitäisi olla kerrankin hyvä isosisko ja lohduttaa minua. Eikös sisarukset ole sitä varten?”
Korpikaste näytti ottavan ison osuman sanomisistani.
”Ei se minun vika ollut, että tapoit äitimme”, Korpikaste sylkäisi oman mielipiteeni suoraan naamaani kohti.
”MINÄ EN VOINUT SILLE MITÄÄN!” Huusin siskolleni. ”EI OLLUT MINUN VIKANI, ETTÄ LEHTOMYRSKY OLI HEIKKO!” Jatkoin huutamista, varmistaen että muutkin huomaisivat.
”Ai hän heikko? EI MEIDÄN ÄITI OLLUT HEIKKO!” Huutokuoro jatkui, tällä kertaa se vain tuli siskoni suusta. ”Sinä et ikinä nähyt häntä tai ole ollut hänen kanssaan”, Korpikasteen ääni hiljentyi. ”Ja nyt Kuusihäntäkin on kuollut.”
//Hirveän huono ja ’nopea’ töksäys
//Korpikaste?
