Sypressitassu
Kirjoittaja: Saaga
”Näitkö sinä mitään unta? Jos näit niin mitä?” Aurinkotassu kysyi innoissaan. Katsoin häntä hetken ja mietin sitten. Uneni oli unohtunut jo ja jäänyt jonnekin kauas alitajuntaani. ”Näin jotain unta mutta en muista mitä”, vastasin rauhallisemmin kuin toinen. Aurinkotassu oli kertonut nähneensä saalistus unta. Hän oli napannut kanin ja ollut juuri puraisemassa, kun olin herättänyt. ”Syy miksi alunperin herätin sinut oli se, että halusin lähteä tutkimusretkelle.” Aurinkotassu katsahti vasta nyt ulos. Kollin silmät suurenivat. ”Nythän on yö!” hän sanoi hieman liian lujaa. ”Niin on ja hys nyt mennään”, kuiskasin hiljaa herättämättä muita. Luotin Aurinkotassunkin pysyvän hiljaa ja pujahdin ulos pesästä. Oli yön pimein aika ja hämäryys oli täyttänyt leirin. Melkein koko leiri nukkui jo mutta pari kissaa oli vartiossa leirin suuaukolla. Olin edellispäivänä löytänyt aukon piikkiherne muurista ja nyt olin jo kovaa vauhtia ahtautumassa siitä, kun vahdissa olevat Okraviiksi ja Viherkatse eivät katsoneet. Minulle tuli hieman huono-oma tunto kun Viherkatse kuitenkin oli Hallavarjon kumppani mutta en antanut sen häiritä vaan tunkeuduin aukosta ali. ”Tuletko sinä sieltä?” kysyin tunkien nenäni leirin puolelle. ”Tule jo ennen kuin sinut nähdään! Vai etkö uskalla?” kysyin hieman piikikkäästi. Aurinkotassu empi selvästi.
