Kultatassu
Kirjoittaja: Auroora
Virnistin Ampiaispennun kysymykselle.
”Nyt heti tietty, tulet vielä katumapäälle ja jänistät jos odottelemme parempaa tilaisuutta”, vastasin näpäyttäen pennun otsaa lempeästi hännälläni. Vilkaisin pentutarhan suuaukolle; Korppisiipi oli pentuineen kulkenut vain hetki sitten siitä sisään. Mitähän kuningatar ajattelisi, jos tietäisi suunnitelmastamme? En halunnut huolestuttaa häntä turhaan, joten olikin hyvä, että Ampiaispentu oli malttanut olla kertomatta asiasta emolleen. Oli parempi, ettei Korppisiipi tietäisi. Sitä paitsi Ampiaispentu olisi kanssani turvassa, emme lähtisi kauas leiristä.
Odottamatta Ampiaispennun vastausta astelin lähemmäs leirin uloskäyntiä, vilkuillen samalla varuillani leirin kissoja. Emme olleet tekemässä mitään pahaa, mutta olisi helpompi, jos muut eivät tietäisi meidän poistuvan. He saattaisivat kertoa Korppisiivelle.
Hillasielu istuskeli uloskäynnin lähelle. Vaikka soturin huomio oli kiinnittynyt jonnekin leirin toisella puolella, minulla ei ollut epäilystäkään, ettei hän huomaisi meidän kulkevan ohitseen. Kurtistin kulmiani mietiskellen ja katsahdin nopeasti taakseni Ampiaispentuun. Kumpikaan meistä ei omistanut puhetaitoja, joilla kokenut soturi oltaisiin voitu harhauttaa tai vaihtoehtoisesti suostutella pitämään suunsa kiinni pienestä retkestämme. Jotain muuta oli siis keksittävä. Vastaus saapui kuin tilauksesta Mesitähden muodossa. Valkea kolli asteli Hillasielua kohti tämän nimeä kutsuen. Soturin huomio siirtyi päällikköön, ja kun hän käänsi selkänsä uloskäynnille tälle puhuessaan, näin tilaisuutemme tulleen.
”Äkkiä, mennään nyt kun kukaan ei näe!” kuiskasin Ampiaispennulle, viittoen häntä hännälläni menemään ensin aukosta läpi. Oli parempi, että minä vanhempana menisin hänen jälkeensä, jottei nuorempi jäisi matkan varrelle.
//Amppari?
//213 sanaa
