Minttuliekki
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Kallistin päätäni ja katsoin Mesitähteä lempeästi. Hänen sanansa eivät olleet sitä, mitä olin odottanut, mutta minusta tuntui jollakin tavoin hyvin otetulta, että hän jakoi ajatuksensa kanssani.
“Voi Mesitähti.” Kolli olemuksessa oli havaittavissa se kaikki onnettomuus, jota hänen tunteidensa muuttuminen hänelle aiheutti.
“Et sinä voi sinun tunteillesi mitään, eikä sinun pitäisi tuntea oloasi huonoksi sen takia, että tunnet jotain sellaista mikä voisi satuttaa jotakuta”, sanoin hiljaa ja katselin päällikön vihreitä silmiä, jotka vaihtoivat levottomasti paikkaa jonne katsoa.
Nyt ymmärsin paremmin, sen miten hän oli joutunut kamppailemaan esittääkseen onnellista isää, hänen puhuessaan Aurinkokajon pennusta.
“Et voi aina ajatella ainoastaan muita, vaan joskus sinun on pidettävä huoli itsestäsi. Mielestäni sinun pitää tehdä juuri niin kuin sydämesi sanoo ja olla syyttelemättä itseäsi siitä mitä siitä seuraa. Kaikki ansaitsevat olla onnellisia. Myös päälliköt, jotka kantavat koko klaanin taakkaa harteillaan”, yritin rohkaista Mesitähteä pienellä varovaisella hymyllä. Nyt minusta tuntui, että näin sen kissan päällikön roolin takana. Nuori ja hyväsydäminen kissa, joka oli aivan tavallinen siinä missä me muutkin.
En halunnut nähdä häntä noin lähellä särkymispistettä. Jostain syystä minä halusin auttaa häntä parhaani mukaan. Minä halusin taas nähdä Mesitähden hymyilevän aidosti ja onnellisesti ja olin valmis maksamaan siitä mitä vain.
//Mesi?
193 sanaa
