Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
”Hei kuule, milloin minusta tulee soturi? Nimitetäänkö minut samaan aikaan Kirpputassun kanssa?” Omenatassun kysymys sai minut hieman huvittuneeksi. Pakotin ilmeeni pysymään kuitenkin tasaisena. Ei olisi missään tavassa asiallista nauraa, kun naaras kysyi kysymyksensä niin tosissaan.
Kehittelin mielessäni hyvän ja asiallisen vastauksen Omenatassun kysymyskeen samalla, kun kävelimme Kuolonklaanin rajaa pitkin. Aurinko oli nousemassa, ja Kuolonklaanin hajumerkit olivat ainakin päivän vanhat. Saattaisimme kohdata Kuolonklaanin rajapartion matkan varrella. Usein ne kohtaamiset sujuivat ongelmitta, kun partiot vain kävelivät toistensa ohi sanomatta mitään. Kun huomasin ajatuksieni harhautuvan muualle, käänsin vihreän katseeni Omenatassuun päin. Naaras vilkaisi minua odottavasti.
”Kirpputassu on huomattavasti vanhempi ja kokeneempi kuin sinä, joten hänestä tulee soturi piakkoin”, sanoin rauhallisella äänellä ja katsahdin edellämme kulkevaan pienikokoiseen kolliin. Kirpputassu keskusteli Lauhalaukan kanssa, eikä kolli tainnut kuunnella meidän puheitamme.
”Sinun koulutuksesi on vasta alussa, Omenatassu. Sinulla on vielä paljon opittavaa, eikä mitään kiirettä soturiksi tulemisen kanssa. Kirpputassu on kyllä edelleen ystäväsi, vaikka nukkuisittekin eri pesissä joitakin kuita”, lausahdin pehmeällä äänellä ja kohtasin oppilaani ruskean katseen. Omenatassu vaikutti hieman pettyneeltä, mutta sitten naaras kohautti lapojaan.
”Voinko lyhentää oppilasaikaani jotenkin?” hän kysyi.
”Jos panostat koulutukseen ja annat kaikkesi, voit olla valmis soturiksi hieman nopeammin. Hutiloida et kuitenkaan saa, sillä silloin koulutus puolestaan pitenee”, sanoin lempeästi hymyillen. Omenatassu nyökkäsi, eikä sanonut enää mitään. Partio jatkui kaikessa rauhassa.
Tuuli toi välillä Kuolonklaanin reviiriltä mukanaan vieraan klaanin hajuja vasten kasvojamme. Päivästä tulisi tuulinen, sillä partion aikana tuuli oli yltynyt huomattavasti. Välillä kova tuulenpuuska iskeytyi vasten turkkejamme niin, että pelkäsin välillä Kirpputassun lähtevän lentoon sen mukana. Oppilas pysytteli kuitenkin tiukasti aloillaan, kun tuulenpuuska takertui kissan turkkiin.
Jossain kohdin tuuli toi luoksemme voimakkaampia Kuolonklaanin hajuja. Silloin Omenatassu jännittyi ja käänsi katseensa minuun.
”Onko tuo Kuolonklaanin partio?” naaras kysyi ennen kuin kissajoukko tuli edes näkyviin. Vastasin tyytyväisesti nyökäten.
”Eikö olekin hyvä, että opettelit käyttämään hajuaistiasi. Jos kyseessä olisi ollut vihamielinen kettu, olisit haistanut sen ja ehtiä kenties karkuunkin. Hyvä, Omenatassu”, kehuin naarasta ja hymyilin tälle tyytyväisenä. Omenatassu vaikutti olevan ylpeä suoritukseensa. Naaras katsoi ohitsemme kulkevaa partiota. Minä nyökkäsin kohteliaasti partion johdossa kulkevalle mustalle, pienikokoiselle kollille. Kissa kyllä kohtasi katseeni, mutta ei vastannut nyökkäykseeni.
”Tunsitko sen kissan?” Omenatassu kysyi, ja minä pudistin päätäni.
”On kohteliasta tervehtiä kuolonklaanilaisia partiossa. Ei siihen puhetta tarvita, mutta pieni ele on mielestäni ihan hyvä. Harva kuolonklaanilainen tosin vastaa siihen”, tokaisin rauhallisella äänellä. Tuulenpuuska kulki ohitsemme taas. Omenatassun kanelinruskea, paksu turkki oli partion aikana sotkeutunut, vaikkei naaras ollut muuta kuin kävellyt. Mahtoi olla kova työ saada karvat siloiteltua. Partio jatkoi matkaansa hiljaisuudessa. Merkkasimme rajoja, muttei kukaan sanonut mitään.
”Kerro minulle, mitä tekisit, jos kuolonklaanilainen alkaisi rajalla keskustelemaan ystävällisesti kanssasi”, päätin pitää tässä välissä pienen testin siitä, miten hyvin Omenatassu tiesi klaanien välisistä säännöistä ja laista.
//Omppu?
// 435 sanaa
