Omenahuuma
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kirpputäplän olemuksesta oli vaikea tulkita, mitä tämän mielessä oikeastaan liikkui. Hän ei vaikuttanut kuitenkaan siltä, että olisi täysin torpannut ehdotuksen mukaan lähtemisestä.
”Kuulostaa kyllä kieltämättä vaaralliselta”, kolli sanoi hitaasti, ikään kuin viivytellen. Katsoin häntä malttamattomana. Halusin jo tietää hänen vastauksensa.
”Kuulostaa, tietenkin kuulostaa – ei seikkailu ole seikkailu ilman vaaroja”, sanoin napakasti takaisin, yrittäen samalla hillitä kärsimättömästi huiskivaa häntääni. En tahtonut olla se ystävä, joka painosti toisia, mutta tässä tapauksessa en yksinkertaisesti kyennyt malttamaan mieltäni. Olin aivan liian kiihdyksissäni koko asiasta. ”Joten tuletko mukaamme vai et?”
Kirpputäplä vilkaisi minuun epävarman oloisena. Yritin hymyillä hänelle rohkaisevasti, ja se tuntui toimivan, sillä pienikokoinen soturi näytti tekevän lopulta päätöksensä.
”Tulen mukaanne.”
Olin vähällä kiljaista riemusta. ”Mahtavaa!”
Harhamietekään ei näyttänyt pettyneeltä Kirpputäplän päätökseen, jokseenkin hieman huolestuneelta kyllä.
Näkökenttäni laidalla huomasin liikettä. Käännyin katsomaan valkoiseen Pilvitassuun, joka tassutti varovasti meitä kohti. Väläytin oppilaalle ystävällisen hymyn, ennen kuin käännyin jälleen Harhamietteen puoleen.
”Sinulla näyttäisi olevan menoa. Keskustellaan matkan yksityiskohdista sitten kun aihe on olennaisempi”, mau’uin hyväntuulisesti ja kutsuin hännän liikkeellä Kirpputäplän mukaani. ”Me kaksi taidammekin tästä lähteä etsimään partiota, johon meidät otettaisiin mukaan. Nähdään!”
Sen jälkeen suuntasimme ystäväni kanssa kohti leiriaukion keskustaa, jossa Mesitähti kokosi pentutarhalla olevan Minttuliekin sijaisena partioita päivän tehtäviä varten. Harhamiete jäi kaksin oppilaansa kanssa aukion toiselle laidalle.
//204 sanaa
