Kujekulta
Kirjoittaja: Aura
//VIIKONLOPUN KP-BOOSTI
“Yksi! Valmiina tai ei, täältä tullaan!” kajautin kovaäänisesti ja nostin käpäläni silmieni edestä. Loikkasin korkeasta heinikosta lähimmän kannon päälle ja nousin varovaisesti takajaloilleni. Näin minä näkisin paljon paremmin mihin Hilehuurre oli piiloutunut. Metsä oli lehtisateen johdosta harmaa, joten Hilehuurreen oli hieman helpompi piiloutua. Minun turkkini taas suorastaan valaisi koko metsää, joten olin hävinnyt Hilehuurteelle jokaisella kierroksella. Kolli sen sijaan oli osoittautunut loistavaksi piiloutujaksi, mitä nyt kolli oli hieman kärsimätön eikä jaksanut pysytellä samassa paikkaa kovinkaan pitkään… Loikkasin kannolta takaisin maahan ja lähdin jäljittämään kolliystävääni. Olin hieman pettynyt, että me emme olleet löytäneet kastematoja. Se olisi ollut mitä mahtavin jekku! Mitäköhän lehtikadon tai -sateen aikaan voisi piilottaa? Yrtit olivat liian tylsiä ja minun yrttitietämyksellä olisin varmaan vahingossa piilottanut jotain myrkyllistä. Rakastin jekkuilua, mutta en minä halunnut ketään vahingoittaa. Onneksi lehtikadonkin aikaan pystyi tekemään muunlaisia jekkuja. Palasin taas tähän hetkeen ja siihen, että leikin piilosta Hilehuurteen kanssa ja olin etsijän roolissa. Mihinköhän toinen oli piiloutunut? Höristin korviani kuullessani omituisen hilpeää kikatusta. Oliko kolli järjestänyt minulle jonkun mehevän yllätyksen ja nyt toinen ei malttanut pysyä turkissaan? Hymyilin, Hilehuurre oli juuri tuollainen. Sen takia kolli oli paras ystäväni! Lähdin käpälät maata rummuttaen juoksemaan kohti äänenlähdettä, minäpä yllättäisin Hilehuurteen eikä toisinpäin! Hidastin vauhtiani, kun näin kollin kieriskelevän maassa. Mitä ihmettä toinen teki? Ja eikö Hilehuurteella ollut kylmä? Minulla ainakin oli tullut kylmä, kun olin maannut Eloklaanin aukiolla.
“Mitä ihmettä sinä teet?” huudahtin huvittuneen hämmentyneenä. Oliko kolli menettänyt täysin järkensä? No, se sopi minulle. Juuri nyt minä en kaivannutkaan mitään turhan järkevää tekemistä. Pysähdyin, kun jokin huumaava tuoksu leijaili nenääni. Oliko tuo.. kissanminttua? Se oli ainoa yrtti mikä tuoksui edes hieman hyvältä.
“Pommi tulee!” kiljaisin ja enempää pohtimatta sukelsin Hilehuurteen viereen kissanminttuihin. Vetäisin syvään henkeä nauttiakseni kissanmintun kaikista herkullisista aromeista. Aloin kikattelemaan ja tuuppasin Hilehuurta toverillisesti.
“Olenko koskaan sanonut, että olet minun paras ystäväni? Tai että tassuni tuntuvat omituisilta? Hilehuurre, olen varmaan muuttunut pilveksi. Voisin suorastaan leijua!” hykertelin kollin vieressä ja katselin taivasta. En tiedä oliko minulla ikinä ollut näin kepeä olo, hauskaa minulla ainakin oli!
”Hilehuurre, nyt meidän pitää tehdä jotain todella hauskaa, siis jotain todella hauskaa!!” keksin ja hinkkasin poskeani yrttipuskaan.
//Hiltsu?
KP-boosti käytössä
