Sielutassu
Kirjoittaja: Käärmis
Taistelu Kärpästassun kanssa oli hauskaa. Näytti siltä, että hänellä oli vielä opittavaa, mutta olihan minullakin. Tekemällä sitä oppisi!
Kun tappelumme Pörriäistassua vastaan oli ohitse, tuli minun vuoroni tapella kahtaa kissaa vastaan. Koko turkkini värisi silkasta jännityksestä. Tästä tulisi niin hauskaa! Pääsisin todella näyttämään mitä olin oppinut harjoituksissa!
Taisto kahta vastaan oli hankalaa, se täytyi myöntää. Täytyi jatkuvasti vaihtaa kohdetta, johon keskittyi. Toki yleisesti Pörriäistassu hyökkäsi suuremmalla voimalla ja vimmalla kuin Kärpästassu, jonka takia yritin keskittyä enimmäkseen kolliin.
Loikkasin Kärpästassua päin sen jälkeen, kun olin juuri ajanut Pörriästassun kimpustani. Musta naaras rimpuili allani. Tunsin voitonriemun sisälläni. Eihän tämä niin vaikeaa ollutkaan! Kärpästassu tuntui olevan tiimin heikoin lenkki, joten jos yrittäisin vain pitää huolta siitä, että Pörriäistassu ei pääsisi yllättämään, voisin saada Kärpästassun perääntymään!
“Pörriästassu! Auta Kärpästassua, Tähtiklaanin tähden!” Käärmekulta huudahti. Vilkaisin varapäällikköä nopeasti. Miksi hänen täytyi tuohtua siitä, kun pidimme tavallisia harjoituksia! Kyllähän jonkun nyt täytyi hävitä!
Pörriästassu jupisi jotakin ja lähti minua kohti. Koitin väistää ketterästi Kärpästassun kimpusta, mutta takarassuni kynsi takertui hänen turkkiinsa ja jäi jumiin. Riuhtaisin sen irti ja huomasin oppilas toverini säpsähtävän, kun yhtäkkiä pienen pieni tuppo karvoja leijaili irti hänen turkistaan maahan.
“Mitä-? Mitä tapahtui?!” Käärmekulta kysyi hätääntyneenä ja keskeytti harjoituksemme ryntäämällä luoksemme niin, ettei Pörriästassulle ja minulle jäänyt tilaa taistella.
“Älä hiillostu, Kärpästassulta vain lähti pari vaivaista karvaa!” puolustelin itseäni ja vilkaisin toveriani, joka katsoi emoaan hiljaa. Ei hän vuotanut kuiviin! Miksi Käärmekullan täytyi tehdä asiasta sellainen numero?!
“Pari vaivaista karvaa?! Sielutassu, taisteluharjoituksissa kyntesi pysyvät piilossa ja pois muiden turkeilta! Pitääkö sinulle selittää säännöt aivan uusiksi?!” Käärmekulta vauhkosi. Tuhahdin hieman. Mikä hänellä oli aina minua vastaan?
“Kyllä minä säännöt osaan! Tassuni vain takertui hänen karvoihinsa, minkä minä sille mahdan! En minä tarkoituksella ryhdy tytärtäsi kynimään!” murahdin. Varapäällikön katse tuntui korventavan karvojani samalla, kun hän mulkoili minua terävänä kuin haukka.
“Otetaanpas hetki rauhallisesti!” Kortetuike naukui hölkätessään minun ja Käärmekullan väliin. Hän katsoi varapäällikköä hieman toruvasti ja sitten minua kutakuinkin samanlaisella katseella. Mitä minä nyt olin muka tehnyt!
“Levätään hetki ja sitten otatte vielä Kärpästassua vastaan”, valkea kolli ohjeisti.
“Kannattaakohan se? Entä jos Kärpästassulle sattuu pahemmin?” Käärmekulta päätti taas työntää itsensä keskusteluun.
“Sillä tavoin hän oppii, opettelemalla. Ellei Kärpästassu itse päätä, ettei tahdo taistella, hän saa taistella muita vastaan”, Kortetuike naukaisi ja heilautti häntäänsä sen merkiksi, että päätös oli järkkymätön.
Kipitin Kärpästassun vierelle hieman sivummalle.
“Minusta meidän pitäisi tehdä joku jekku Käärmekullalle kostoksi. On hän ehkä klaanin varapäällikkö, mutta myös emosi. Siitä tulisi niin hauskaa!” maanittelin madaltaen ääntäni ja vilkuillen ruskeaa naarasta, joka puhui oppilaalleen jostain.
“Pieni jäynä vain, ainakin saisimme kerrankin nauraa hänen kustannuksellaan”, sanoin vielä ja katsoin toiveikkaasti mustaa oppilasta.
//Kärpsy?
