Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
Onnekseni vanhemmat soturit hoitivat Loimuliekin läksyttämisen ja sain vain seurata hiljaa vierestä muiden päätöstä. Loppujen lopuksi Hiilihammas päätti astinkivien puolesta ja otti johdon. Menin heti soturin perästä. Käpälät liukuivat ja lipsuivat kylmillä kivillä. Omat tassuni pysyivät kivillä, mutta välillä kuulin jonkun käpälän osuvan jäähän. Pidätin hengitystäni kunnes pääsin Hiilihampaan perässä joen toiselle puolen. Hengähdin helpotuksesta.
“Kaunista, eikö olekin?” kolli naukaisi, “Pidätkö sinä lehtikadosta?”
Vilkaisin kysyjää ja sitten ympäristöäni. Hiilihammas oli varmastikin tarkoittanut puita, joiden oksat roikkuivat lumen painosta ja hankien kimallusta auringossa. Olihan se kaunista, mutta lehtikato oli hyvin ikävää aikaa klaanille.
Kohautinkin lapojani ja sanoin: “Enpä tiedä.”
Hiilihammas nyökkäsi ja katsoi minua edelleen miettivästi. Minulle tuli hieman vaivaantunut olo. Kuin olisi ollut suurikin ihme, että olin taas jalkeilla tai jotain. Odottelimme rauhassa, että koko partio oli meidän puolellamme jokea. Edessä olisi vielä paljon kävelyä ja tunsin väsymyksen jäsenissäni jo nyt. Toivoin mielessäni, että olisin ollut tarpeeksi rohkea ilmaisemaan toiveeni tahdista. En ollut läheskään yhtä hyvässä fyysisessä – enkä henkisessä – kunnossa kuin muu partio, mutta pidin silti jalkani Hiilihampaan tahdissa, koska satuin jo valmiiksi kulkemaan tämän rinnalla.
//Hiili?
