Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Leimusilmä tunsi olonsa arvostetuksi, kun Mesitähti halusi kuulla hänen mielipiteensä tällaisessa asiassa. Toisaalta juuri tällaisissa asioissa päällikköä neuvominen oli parantajan tehtävistä tärkeimpiä itse parantamisen ohella. Samalla se kuitenkin tarkoitti, että hänenkin oli pohdittava asiaa ensin hetki mielessään, ennen kuin kykeni antamaan viisaan vastauksen.
“Minusta se antaisi klaanille aikaa valmistautua edessä olevaan muutokseen”, Leimusilmä sanoi lopulta hitaasti, yhä asiaa aprikoiden. “Varmasti on kissoja, jotka eivät suostu hyväksymään sitä ajatusta, että et johtaisikaan heitä viimeiseen henkeesi asti. Mutta on myös niitä, jotka ymmärtävät taatusti syysi jättäytyä sivummalle näin rasittavasta tehtävästä ja haluavat, että saat viettää loppuelämäsi ihan rauhassa.”
Eloklaanin kissat olivat hyvin jaloa väkeä. Toki joukkoon mahtui aina muutama kuumakalle huutelemaan vastaväitteitä, mutta Leimusilmä uskoi jokaisen eloklaanilaisen olevan pohjimmiltaan oikeamielinen ja osaavan kuunnella järkipuhetta. Mesitähti oli perustanut Eloklaanin, tehnyt valtavan työn sitä rakentaessaan ja tuodessaan kaikki nämä kissat yhteen. Kaikki Eloklaanin kissat olivat saaneet kutsua Mesitähteä päällikökseen, mutta tulevaisuuden sukupolvia tulisi johtamaan aivan toinen kissa. Siinä olisi monelle sulateltavaa, mutta jokainen tajuaisi lopulta, että muutos oli osa elämää eikä sitä voinut estää.
“Mielestäni voisit kertoa asiasta vasta kun se on ajankohtaisempi”, mustavalkoinen parantaja naukui lopulta ja katsahti päällikköään silmiin. “Valmistelet ensin Korppisiiven uuteen tehtäväänsä, valmistelet sitten itsesi ja lopuksi kerrot muille olevasi jättäytymässä tehtävistäsi sivuun piakkoin. Tai niin minä ainakin ajattelen, että se olisi järkevin. Mutta sinä teet lopullisen päätöksen sydäntäsi seuraten – se kyllä tietää, mikä on oikea ratkaisu.”
//Mesi?
