Taivaslaulu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
“Olet oikeassa, klaani tarjoaa meille korvaamatonta turvaa ja tukea”, aloitin. En enää voisi ylistää klaanielämää, en vain enää halunnut. Sanoisin asian varovasti ja tekisin kumppanilleni selväksi, että voisimme jäädä klaaniin jos hän haluaisi. Hän ei saisi joutua luopumaan onnestaan sen takia, etten minä viihtynyt. Mikä entinen klaanikissa minäkin olin, kun jouduin pyristelemään klaanissa kuin kala kuivalla maalla.
“Tai oikeastaan, Merkurius, minun täytyy kertoa sinulle jotain”, sanoin ja kohtasin kumppanini meripihkaiset silmät. Kolli näytti huolestuvan äänensävystäni. Vedin kasvoilleni pienen hymyn ja pudistin päätäni, jotta hän ymmärtäisi olla huolehtimatta. Tämä ei olisi mitään vakavaa.
“Minä en oikeastaan viihdy täällä”, sanoin varovaisemmin kuin olin suunnitellut. Pieni hermostus pettymyksen tuottamisesta oli saanut ääneni ohueksi. Merkurius ansaitsi elää haluamaansa elämää, enkä minä aikoisi olla sen esteenä. Ennen kuin annoin kollin sanoa mitään jatkoin:
“En ole oikeastaan viihtynyt kovin pitkään aikaan, mutta en ole kehdannut sanoa sitä sinulle, koska ajattelin, etten saa pilata onneasi. Tai siis kun uskon sinun olevan onnellinen täällä, siltä sinä ainakin vaikutat. Meidän ei tarvitse lähteä klaanista, mutta halusin vain olla sinulle rehellinen.”
//Ilta?
171 sanaa
