Kimalaistassu
Kirjoittaja: Aura
Kimalaistassu suki kiharaista turkkiaan oppilaiden pesässä ja kuunteli toisella korvalla muiden jutteluita. Muut oppilaat juttelivat harjoituksista, mutta ujompana kissana naaras jättäytyi taka-alalle keskusteluista. Kimalaistassu mietti hiljaa missä isänsä, Hiilihammas oli. Naaras kävi tervehtimässä soturia lähes jokaisena päivänä, mutta hetki sitten Hiilihammas oli kertonut, että he saisivat pikkusisaruksen. Kyyneleet kihosivat melkein heti naaraan silmiin. Hylkäisikö Hiilihammas ja Korppisiipi nyt heidät? Naaraasta tuntui, että hänen olisi pian pakko purkaa tuntemuksiaan jollekin, olisikohan Mehiläistassu tai Ampiaistassu jossain? Kiharaturkkinen niiskaisi hiljaa. Hänen koulutuksensa tuntui junnaavan paikoillaan. Pitiköhän Mesitähti häntä surkeimpana oppilaana ikinä? Kollipäällikkö oli onneksi aina kärsivällinen ja Kimalaistassu arvosti sitä. Naaras nojasi oppilaiden pesään jotta saisi suittua etukäpälänsä ja menetti melkein tasapainon, mutta pesään tullut Irvitassu sai juuri laitettua tassunsa naaraan tueksi.
”Hei, oletko kunnossa?” Irvitassu kysyi hiljaisella äänellä ja Kimalaistassu nyökkäsi. Naarasoppilas väläytti lempeän ja kiitollisen hymyn ystävälleen.
”Mukava kuulla. Tahdotko jakaa myöhemmin? Miten olisi hiiri? Uskon, että voisin löytää sinulle sellaisen”, raidallinen kolli ehdotti ja Kimalaistassu hymyili toiselle entistä leveämmin.
”Sinä, sinä muistit”, Kimalaistassu takelteli hiljaisella äänellä ja puski suurempaa kissaa varovaisesti.
”Totta kai minä ystäväni lempiriistan muistan!” Irvitassu muokaisi ja hymähti. Kimalaistassu nousi parempaan asentoon ja kollikissan avulla pystyyn.
”Kiitos, sopisiko illan tienoilla?” naaras ehdotti ja ilokseen huomasi Ampiaistassun aukiolla. Irvitassu nyökkäsi ja kävi omille sammalilleen makuulle. Kimalaistassu olisi halunnut tiedustella toisen päivästä tarkemmin, mutta vanhempi kolli vaikutti väsyneeltä. Naaras lähti linkuttamaan kohti aukiota, jossa Ampiaistassu seisoskelikin selkä vasten siskoaan.
”Hei, mitä kuuluu?” Kimalaistassu naukaisi pehmeällä äänellä ja säikähti Ampiaistassun säikähdystä.
”Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikäyttää sinua. Sopiiko liittyä seuraan, emme ole viettäneet hetkeen aikaa”, kiharaturkkinen kissa naukaisi ja tunsi sisällään pienen muljahduksen. Kaikilla oli kiireitä. Kimalaistassu kuuntei ihastellen Ampiaistassun kertomusta saalistamisesta Minttuliekin kanssa. Kolli kertoi saaneensa kiinni varpusen.
”Vau! Joku saa siitä hyvän aterian. Pidätkö enemmän saalistamisesta vai taistelusta?” Kimalaistassu kysyi pää kallellaan ja hymyili lempeää, kannustavaa hymyään. Ampiaistassu pommitti raitaturkkia kysymyksillään ja naaras hihitti hiljaa.
”Ai minulle? Minulla, öh. Tuota. Hyvää, sanoisin. Koulutukseni junnaa paikoillaan, mutta Mesitähti on kärsivällinen mestari. Toivon, että minusta tulee vielä soturi, mutta en tiedä. Ja niin pitäisi! Olen aika hyvä jäljittämään riistaa. Mitä jos minä jäljitän ja sinä sitten nappaat sen? Eikö se olisi aika hyvä? Sitten se olisi vähän kuin meidän yhdessä saalistama”, Kimalaistassu ehdotti ja alkoi innostua. Innostuessaan hänen häntänsä alkoi vispata.
”Minä vain mietin vähän, että tuntuuko sinustakin kurjalta, kun isällä ja emolla on nyt Kuutamopentu? Tarkoitan vain, että.. Tämä voi kuulostaa sinusta ehkä tyhmältä, mutta pelkään vain kovin, että isä unohtaa minut. Minussa on niin vähän unohdettavaa, minulla on vain kolme jalkaa unohdettavana ja teillä neljä”, Kimalaistassu nyyhkytti ja meinasi aloittaa parkumisen. Naaras ei saanut edes pyyhkäistyä kyyneliä poskiltaan, joten hän tyytyi ravistelemaan päätään ja katsahti sitten veljeensä.
//Ampparipamppari?
// 439 sanaa
