Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Parantajan pesän ulkopuolelta kuului vaimeaa hälinää. Klaanitoverit varmaankin ihmettelivät välikohtausta. Kuulin isäni rauhoittelevan äänen, joka sai vähitellen huolestuneet naukumiset loppumaan.
Varpulaulu makasi vieressäni yhdellä sairasaukion vuoteista, jolle olin hänet saatellut. Leimusilmä oli seurannut perässämme pesään ja mennyt saman tien etsimään varastoistaan lisää yrttejä, joista voisi olla apua. Tällä hetkellä timjami tuntui kuitenkin hoitavan tehtävänsä ja auttavan hysteeristä soturia rauhoittumaan.
Vilkuilin huolestuneena ystävääni, joka nyt vain kyyhötti paikallaan, tuijottaen lasittunein silmin pesän seinää. Hän oli silminnähden rasittunut. Olisi tärkeintä, että hän saisi levätä kunnolla.
Leimusilmä viittoili minulle hännällään varastonsa luota. Siirryin varovasti Varpulaulun vierestä ja tepsutin hiljaa parantajan luo.
“Tässä on unikonsiemeniä”, mustavalkoinen kolli kertoi ja työnsi tassullaan lähemmäksi lehteä, jonka päällä oli pari mustaa, pyöreää siementä. “Voisit antaa nämä hänelle, jotta hän nukahtaisi. Vaikuttaa siltä, että minun ei kannata yrittää lähestyä häntä vielä.”
“Minä annan nämä hänelle.” Kumarruin nostamaan lehden varovasti hampaisiini ja vein sen Varpulaululle. Soturi ei ollut tainnut edes huomata poistumistani.
Laskin siemenet hänen jalkojensa juureen ja sipaisin hänen lapaansa hellästi hännälläni saadakseni hänen huomionsa. “Nämä auttavat sinut nukahtamaan. Unien jälkeen olosi on varmasti vähän parempi.”
//Varpu?
