Perhotassu
Kirjoittaja: Saaga
“Tottahan toki voimme auttaa!” nau’uin iloisesti ja lähdin astelemaan kohti klaaninvanhimpien pesää. Jänötassun silmät kirkastuivat ja hän tassutti perääni. Pidin klaaninvanhempien auttelemisesta. Koin itseni hyödylliseksi ja saatoin hyvällä tuurilla kuulla tarinan tai pari hommia paiskiessani. Annoin Jänötassun mennä edeltä pesään ja pujahdin sinne sitten hänen perästään.
Aikaa oli kulunut ihan mukavasti. Tallustelimme Jänötassun kanssa vierekkäin kohti jokea Hiilihammas ja Mesitähti kintereillämme. Minua jännitti hiukan, sillä edessä oli tämän hiirenkorvan ensimmäiset uintiharjoitukset. Kaiken lisäksi meidän mukanamme oli itse Eloklaanin päällikkö, Mesitähti, sillä hän oli Jänötassun mestari.
“Jännittääkö sinua?” Jänötassu kysyi yllättäen minut. Turkkini alla kihelmöi ja yhtäkkiä minulle tuli kova kiire veteen viilentämään itseäni, sillä minulle tuli kauhean kuuma.
“Ehkä hiukan”, kähähdin hieman nolona mutta koitin silti hymyillä. Jänötassu katsoi minua myötätuntoisesti ja nyökäytti päätään.
“Hyvin se menee”, hän naukui. En tiennyt, mikä Jänötassu oli sanomaan, sillä hänkään ei ollut ikinä käynyt uintiharjoituksissa. Toisaalta ehkä hän oli luonnonlahjakkuus ja tiesi sen itsekin.
//Jänö?
