Pohjatassu
Kirjoittaja: Elandra
Heti nimitykseni jälkeen Hiilihammas tassutti luokseni ja esitti minulle kysymyksen. Olin kiitollinen siitä, että Mesitähti oli antanut mestarikseni kissan, jonka jo etukäteen tunsin. Meidän ei tarvitsisi kuluttaa aikaa tutustumiseen, vaan voisimme suoraan mennä asiaan, eli soturikoulutukseen.
”Synnyin tätä varten”, sanoin vakavana. Seuraavien kuiden ajan panostaisin soturikoulutukseeni täysillä. Minusta tulisi paras soturi, mitä Eloklaani oli koskaan nähnyt. Halusin oppia kaiken mahdollisen.
”Mitä me teemme ensimmäiseksi?” kysyin toivoen, että lähtisimme heti tositoimiin, eli harjoituksiin. Ikäväkseni Hiilihampaalla ei ollut mielessään samat asiat:
”Käy ensin tekemässä itsellesi vuode oppilaiden pesään. Lähdemme sen jälkeen kiertämään Eloklaanin rajat.”
Pieni pettymyksen tunne kävi mielessäni, mutta pakotin sen pois. Vuode ja rajoihin tutustuminen olivat aivan yhtä tärkeitä kuin moni muu asia.
”Hyvä on. Tapaammeko sitten tässä?” kysyin, ja Hiilihammas vastasi nyökäten. Lähdin kävelemään kohti parantajan pesää, josta saisin sammalia uutta vuodettani varten.
Ilokseni törmäsin pesällä Loistotassuun. Tämä repi pesän laidalla olevasta suuresta sammalkasasta itselleen sopivan kokoista läjää.
”Hei, onnea sinullekin nimityksestä. Tehdäänkö vuoteet yhdessä?” esitin harmaalle kissalle kysymyksen. Loistotassu katsoi minua epäröiden. Kolli oli joka hetkessä turvautunut emoonsa, ja olin varma, että ero Aurinkokajosta oli tälle vaikeaa.
”Vaikka”, Loistotassu totesi ja työnsi repimänsä sammalläjän minulle, alkaen sitten repimään toista. Kun molemmat olivat saaneet sopivan kokoiset palat sammalta, lähdimme yhdessä oppilaiden pesään.
Vuoteiden tekeminen oli helppoa, eikä mennyt kauaakaan, kun olimme valmiita. Kiitin Loistotassua avusta, jonka jälkeen kipitin takaisin Hiilihampaan luokse. Tämän kumppani oli saapunut tabbykuvioisen soturin rinnalle, ja kaksikko kääntyi puoleeni huomattuaan minut.
”Sain tehtyä vuoteen, joko mennään?” kysyin mahdollisimman rauhallisesti, vaikka oikeasti olin hurjan jännittynyt. En malttanut odottaa, että saisin koulutukseni ihan oikeasti käyntiin!
//Hiili?
// 257 sanaa
