Tähtimöpentu
Kirjoittaja: Saaga
”Tykkäisitkö jostain pelistä? Jos oltaisiin vaikka hippaa tai jotain muuta mukavaa, mitä haluatkin!” Tähtimöpennun vanhempi sisar naukui. ”Voimme me myös jutellakin, jos ei huvita pelata mitään.” Pentu pudisti päätään. “Ei huvita pelata”, hän totesi ja katsoi tassuihinsa. Miksi kukaan vapaaehtoisesti haluaisi olla hänen kanssaan. Tähtimöpentu ei ainakaan puhuisi mielellään tuolle ylilempeälle karvakasalle. Hän ei kuitenkaan uskaltanut sanoa mitään sillä ei halunnut tehdä perheenjäseniensä kanssa välejä enemmän kireiksi kuin nyt. Tähtimöpentu kaipasi Minttuliekkiä tai edes Malvapentua rinnalleen, joista jompikumpi näyttäisi esimerkkiä. “Mistä haluat jutella? Onko jotain, mitä haluat tietää vaikka oppilaana olosta tai soturiudesta?” Laventelitaivas kysyi ystävällisesti, jotta saisi keskustelun etenemään. Tähtimöpentu mietti hetken. “Onko sinulla omaa oppilasta?” hän uskaltautui kysymään toivoen, ettei se olisi aivan typerä kysymys. “Ei, minulla ei ole omaa oppilasta”, toinen vastasi. “Oletko itse innoissasi oppilaan tittelistä?” Tähtimöpentu värähti. Hän ei ollut valmis oppilaaksi vielä moneen kuuhun vaikka Mesitähti ja emo niin väittäisivät. “Olen”, hän päätti vastata vaikka joutuikin valehtelemaan. Hän ei hymyillyt ei näyttänyt yhtäkään tunnetta vaan puhui neutraalilla äänellä, jonka joku hänelle tuntematon voisi yhdistää kylmään äänensävyyn. “Toivotko omaa oppilasta?” hän mutisi katse vieläkin tassuissaan mutta vilkaisi nopeasti vanhempaa naarasta.
//Laventeli?
