Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Sypressikuiske oli mielissään siitä, että olin tullut käymään. Asia sai minut iloiseksi. Oli mukava tietää, että seurani kelpasi hänelle. Myöskin hiiri kelpasi Sypressikuiskeelle. Hän söi sitä mielissään ja vaikutti iloiselta. Asia lämmitti sydäntäni.
Juttelimme leppoisasti keskenämme. Sypressikuise päätyi kysymään miten Sädesäihkeellä meni. Kolli ei ollut kuulemma käynyt hetkeen.
“Sen mukaan mitä minä olen kerennyt kuulemaan hänellä on mennyt hyvin”, vastasin hymyillen. Sypressikuiskekin hymyili.
“Se on mukava kuulla”, hän naukui ja makoili rennosti sammalilla. Hänen vatsansa oli pennuista jo pyöristynyt ja hän näytti pääasiassa hyvävointiselta.
“Sypressikuiske, voinko kertoa sinulle jotain?” kysyin varovasti. Naaras hymyili ja nyökkäsi.
“Näin isäni. Tai siis hän tapasi minut unessani. Tiedän, että se ei ollut tavallista unta; hän kertoi sen itsekin. Juttelimme siis niitä näitä, mutta hän kertoi minulle lopuksi, että jokin vaanisi minua. Hän sanoi, että se ei ollut vielä lähellä tai, että se ei päihittäisi minua, koska olen vahva, mutta en tiedä, asia häiritsee minua”, nau’uin alakuloisesti. Sypressikuiske sipaisi hännällään kylkeäni.
“Älä turhaan murehdi sitä, Käärmekulta. Jos isäsikin sanoi, että pärjäät, silloin sinä pärjäät. Sinulla ei ole mitään hätää”, naaras naukui lempeästi. Huokaisin hiljaa.
“Kiitos, tämä auttoi hieman”, naukaisin. “Mutta minulla olisi myös yksi kysymys.”
“Mikä se on?” kuningatar kysyi.
“Mitä mieltä olet, olisinko minä hyvä emo? Tai siis jos saisin pentuja, uskoisitko minun osaavan hoitaa niitä?” kysyin varovaisesti.
//Sype?
