Kuusihäntä
Kirjoittaja: Soturikissa
Heräsin kun joku osui vahingossa minun tassuuni. Se ei kuitenkaan haitannut, koska olin muutenkin nukkunut liian pitkään.
Kävelin sotureiden pesästä pois ja käännyin syömään aamijaista. Valitsin tuoresaaliskasasta rastaan. Söin rastaan puoliksi, mutta minulla sen jälkeen enää ollut nälkä. Päätin kuitenkin hotkaista lopun linnun suuhuni, jotta minulle ei tulisi nälkä myöhemmin päivällä.
Sen jälkeen huomasin, että partio oli lähtemässä leiristä. Mutta en enää halunnut juosta heitä kiinni.
En nähnyt ketään ympärilläni joka olisi tullut mukaan, joten lähdin yksin leiristä.
Viimeisten viherlehtipäivien tuuli oli lämmin. Ajattelin, että kohta olisi taas lehtikato ja klaanit näkisivät nälkää.
Samalla, kun olin kävelemässä astinkiviä kohti, huomasin oravan edessäni. *Tämä on hyvä hetki ottaa tuo kiinni*, ajattelin.
Hiivin oravan perään, ennen kuin kerkesin loikata. Orava juoksi takaisin puuhun.
Turkkini oli aivan märkä, päässäni tuntui viiltävä kipu. Makasin maassa, joku oli vierelläni.
”Oletko kunnossa isä?” Kuusikkokuiske kysyi huolestuneen oloisena.
”Mitä tapahtui?” Onnistuin juuri ja juuri sanomaan.
”Näin sinut pyörimässä jokeen tajuttomana.
Nyt mennään leiriin niin Leimusilmä katsoo sinut hyvään kuntoon.”
Kävelin leiriä kohden ottaen tukea pojastani.
Pääni huusi edelleen Tähtiklaanin nimeä, mutta oloni alkoi tuntua paremmalta.
Kävely leiriin sujui hitaasti, otimme monta taukoa, mutta lopulta pääsimme takaisin tuttuun ja turvalliseen kotiin.
”Hyvän Tähtiklaanin nimeen! Onko sinulla kaikki kunnossa?” Leimusilmä huudahti parantajan pesässä. ”Mitä sinulle kävi?” Hän jatkoi.
”Löysin hänet tajuttomana melkein hukkumassa.” Kuusikko kertoi Leimusilmälle.
Kuuntelin heidän keskustelua samalla kun makasin. Oloni ei ollut mennyt parempaan suuntaan, ainoastaan huonompaan.
*Toivottavasti selviän tästä. Pentuni eivät voisi kestää sitä, jos siirtyisin Tähtiklaaniin* ajattelin. Kyllä Leimusilmän osaamisella voisi parantaa kaiken.
//Kuusikko
//RIP Kuusi
