Lieskakajo
Kirjoittaja: Aura
Lieskakajo oli retkottanut Eloklaanin leirissä suosikkikivellään, kunnes Minttuliekki oli nimennyt hänet Pohjaharhan johtamaan partioon. Reippaana kissana Lieskakajo ei ollut pistänyt varapäällikölle vastaan, vaan noussut oitis ja tassutellut valkean kollin luokse. Hän ei tuntenut partion johtajaa tai oikeastaan myöskään partion muita jäseniä kovinkaan hyvin. Rastaskukka oli Nokkospilvelle sukua ja Salamataivaan kanssa he olivat olleet oppilastovereita. Joskin kollin nimitys oli viivästynyt aika paljon, ei oranssiturkkinen kissa tiennyt siitä sen enempää. Pohjaharhakin vaikutti aika totiselta kissalta, Irvitassukaan ei paljoa puhua pukahtanut. Kolli tiesi Rastaskukan olevan joskus teräväkielinen, mutta pääosin kuitenkin aika ystävällinen kissa. Puhuminen jäisi siis Lieskakajon harteille, elleivät he meinanneet partioida täydessä hiljaisuudessa. Se ei soturille sopinut, kyllä nyt partioon puhetta mahtuisi! Lieskakajo kiri Pohjaharhan rinnalle heidän päästessä nummille. Nummimaisena oli kollikissasta hyvin kaunis näin hiirenkorvan aikaan, viherlehtenä se olisi vielä kauniimpi. Lieskakajo kallisti päätään ja katsahti Pohjaharhaan, joka oli hyvin keskittynyt partiointiin. Mitä kollin päässä liikkui?
”Oletko ensimmäistä kertaa partion johdossa?” soturi kysyi Pohjaharhalta rennosti ja kolli soi Lieskakajolle vilkaisun. Pohjaharha vastasi lyhyesti olevansa ensimmäistä kertaa johdossa ja Lieskakajo kohautti olkiaan. Toinen ei tainnut olla kovinkaan puheliasta seuraa. Kolli katseli taivasta pohtivana, se oli yhtä harmaa kuin Salamataivaan turkki. Tulisikohan illemmalla sadetta? Lieskakajon turkki väreili ja hän oli varma, että se enteili sadetta!
”Minäkin muistan, miltä tuntui johtaa partiota ensimmäistä kertaa”, raidallinen kissa kertoi toiselle hyväntuulisesti ja oli avaamassa suutaan uudelleen, kunnes Pohjaharha keskeytti hänet vakavalla äänellään.
”Meidän pitäisi keskittyä partiointiin, ei keskustelemiseen”, valkea kollikissa vastasi hänelle ja sen jälkeen Lieskakajo vaikeni. Jos partion johtajan toive oli partioida hiljaisuudessa, kai hänen sitten pitäisi noudattaa sitä. Hiljainen partio merkkasi rajat, jonka jälkeen he palasivat leiriin. Lieskakajo hyvästeli partion rauhallisella hännän heilautuksella ja lähti sitten tassuttelemaan kohti soturien pesää. Kollikissa kurkkasi pesän sisälle toiveikkaana, olisiko siellä hänelle seuraa? Pesässä ei kuitenkaan ollut ketään soturille läheistä kissaa, joten hän jäi istuskelemaan pesän ulkopuolelle. Kenties Nokkospilvi palaisi pian leiriin, jonka jälkeen kolli voisi ehdottaa naaraalle kielten vaihtamista tai riistan jakamista. Hänen mietteensä keskeytti kuitenkin hyvinkin yllättävä kissa ja Lieskakajon katse oli täynnä yllättyneisyyttä. Pohjaharha kysyi saisiko hän liikkua kollin seuraan ja Lieskakajo nyökäytti päätään empimättä.
”Tietysti”, soturi vastasi hieman yllättyneenä. Kolli ei aloittanut keskustelua soturin kanssa, vaan antoi toisen aloittaa kerta oli hänen seuraansa liittynyt.
”Ei ollut tarkoitus olla tyly aiemmin. En vain tahdo altistaa itseäni ja klaanitovereitani vaaraan keskittymällä ympäristön sijasta keskustelemiseen”, Pohjaharha totesi rauhallisella äänellä ja katsoi klaanitoveriaan ilmeettömänä silmiin. Lieskakajo kallisti päätään, mutta hymyili sitten.
”Ei se mitään, en minä sitä niin ottanut! En usko, että pieni keskustelu altistaa meitä vaaraan, mutta ainakin joku ottaa partioinnin vakavasti. Oletko kuitenkaan kuullut partiosta joka olisi joutunut vaaraan pienen ja viattoman keskustelun takia? Minä en ainakaan ole, mutta tarinoitahan on yhtä monta, kun metsässä ruohonkorsia ja joku on voinut jäädä minulta kuulematta”, Lieskakajo naukaisi uteliaalla äänellä ja räpäytti silmiään.
”Minusta ainakin on mukava käyttää se aika töiden lisäksi myös klaanitovereihin tutustumiseen. Siitä ei ainakaan ole koskaan haittaa, että tuntee kissat keiden kanssa tekee töitä. Ja partiointikin sujuu joutuisammin, vai mitä?” kolli naukui hyväntuulisen iloisesti Pohjaharhalle, jota Lieskakajon vastaus ei näyttänyt varsinaisesti miellyttävän.
//Pohja?
