Kääpäpuna
Kirjoittaja: Käärmis
Kääpäpuna työntyi varovasti parantajan pesään. Kolli olisi muuten yrittänyt löytää Tupsutassun seuralaisekseen tylsän karkottamiseksi, mutta kolli oli ulkosalla harjoituksissa, joten raidallinen soturi oli päättänyt tappaa aikaa parantajan pesällä.
“Hei, Leimusilmä! Hei, Vienomiete!” Kääpäpuna tervehti parantajan pesän työväkeä. Hän oli päätynyt yhä useammin sinne kyselemään, jos hän olisi voinut olla avuksi. Kun Eloklaania oli riepotellut pandemia, oli ruskea raidallinen kolli auttanut hoitamaan sairaita oman osaamisensa ja jaksamisensa mukaan Vienomietteen kanssa. He olivat molemmat sairastaneet valkoyskää, mutta se ei ollut estänyt häntä yrittämästä olla niin suureksi avuksi, kun sairas kissa ikinä pystyikään olla.
“Pystyisinkö kenties auttaa teitä tänään jossain?” Kääpäpuna kysyi varoen ja hymyili heikosti. Hän oli alkanut tuntemaan olonsa parantajien seurassa hieman rennommaksi ajan kuluessa. Nyt hän kulki heidän pesällä aina, kun hänestä tuntui turhalta.
“Voit lähteä Vienomietteen kanssa käymään klaaninvanhimpien pesällä ja pentutarhalla. Kävisitte vain pienen kierroksen kyselemässä heidän vointiaan ja tekemässä rutiinitarkastuksia”, Leimusilmä ehdotti. Kääpäpuna nyökkäsi ja siirsi katseensa parantajaoppilaaseen, joka nappasi parit yrtit ja lähti sitten ruskeaa kollia kohti.
Raidallinen soturi seurasi naarasta hiljaa, kun hän työntyi sisään pentutarhalle ja meni ensiksi juttelemaan Kimalaistoiveelle. Sillä välin Kääpäpuna siirtyi Perhopuron seuraan.
“Hei! Millainen on vointi? Ihan yleisellä tasolla”, kolli kysyi ottoemona toimivalta tummanruskealta naaraalta.
“Mikäs tässä. Minulla on kaikki hyvin ja niin on myös Kehräpennulla. Mikä sinut tuo pentutarhalle?” naaras kysyi.
“Avustelen Vienomietettä”, Kääpäpuna selitti kuningattarelle lyhyesti. Hän nyökkäsi.
“Meillä on kaikki hyvin täällä”, Perhopuro totesi ja katseli ottotytärtään hymyillen. Raidallinen kolli nyökkäsi ja kääntyi sitten taas Vienomietteen puoleen, joka vilkuili juuri Kujekullan pentuja.
“Kaikki kunnossa täällä!” parantajaoppilas naukaisi hellästi ja vilkaisi Kääpäpunaa. Kolli nyökkäsi sen merkiksi, että Perhopurolla ja Kehräpennullakaan ei ollut suurempie huolia.
“Voisimme nyt käydä tarkastamassa klaaninvanhimmat, mutta tulkaa kertomaan, jos tulee mitään huolettavaa”, Vienomiete naukaisi vielä samalla, kun asteli ulos pentutarhalta ruskea soturi kintereillään.
“Kääpäpuna! Mainio ajoitus! Lähtisitkö Järviloisteen ja Ahventassun kanssa rajapartioon?” Käärmekulta pyysi leirin toiselta laidalta. Kolli vilkaisi Vienomietteeseen, joka vain nyökkäsi sen merkiksi, ettei häntä haitannut.
“Selvä!” Kääpäpuna rohkeni sanomaan ja lähti oarantajaoppilaan seurasta soturin ja tämän oppilaan luokse. Käärmekulta nyökkäsi hänelle kiitokseksi. Ruskearaidallista kollia kalvoi edelleen huono omatunto aina, kun hän näki hänet. Hän oli ollut se, joka oli ajanut hänen hullun emonsa naaraan luokse.
Nyt hän kuitenkin käänsi huomionsa ja päätti keskittyä partioon lähtemiseen. Sisäisesti hän vain toivoi, ettei joutuisi kohtaamaan Kuolonklaanin partiota. Hän oli pelännyt sitä aina siitä lähtien, kun Tupsutassu oli vahingossa ylittänyt rajan.
