Taivaslaulu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Merkuriuksen sanat saivat sydämeni jättämään lyönnin välistä. Ruskatassu oli kadonnut. Huoli alkoi kasvaa sisälläni samalla tavalla kuin pieni lumipallo kasvoi suureksi kieriessään lumessa rinnettä alaspäin. Voi hyvänen aika, poikani oli kadonnut.
“Merkurius, meidän täytyy mennä etsimään häntä”, tokaisin täysin ajattelematta sitä, että häntä todennäköisesti jo etsittiin, “hänhän ei edes muista kaikkea. Hän voi olla vaarassa.” Huoli paistoi äänestäni yhtä selkeästi kuin kala kirkkaasta lammesta. Tunsin kuinka pentutarhassa oli yhtäkkiä aivan liian kuuma ja olisin halunnut päästä turkistani. Halusin nousta ylös ja lähteä etsimään rakasta Ruskatassuamme.
“Taivaslaulu”, Merkuriuksen ääni sai minut rauhoittumaan hieman. Katsoin häntä huolesta pyörein silmin.
“Partiot pitävät silmänsä auki ja minä ajattelin mennä tarkistamaan reviiriä myöskin itse. Sinun täytyy jäädä huolehtimaan Kahronista ja Deimoksesta”, Merkurius sanoi niin lempeästi kuin kykeni siitä huolimatta, että emme tienneet missä lumikinoksen alla poikamme tällä hetkellä olisi.
“Selvä. Olet oikeassa, minusta on enemmän hyötyä tällä hetkellä täällä. Tulethan heti kertomaan jos jotain löytyy?” kysyin toiveikkaana, vaikka tiesinkin, että lumi oli haudannut alleen kaiken minkä Ruskatassu olisi jälkeensä jättänyt. Kumppanini nyökkäsi. Voi Tähtiklaani, älä anna Ruskatassulle sattua mitään!
Oli kulunut muutama päivä siitä, kun olin ensimmäisen kerran kuullut Ruskatassun katoamisesta. Hänestä ei ollut löytynyt mitään jälkiä. Pelkäsin, ettei hän enää päättäisikään tulla takaisin kotiin, jos oli vapaaehtoisesti lähtenyt. eihän hän pitänyt meitä enää perheenään. Kauheat ajatukset pyörivät päässäni jatkuvasti ja silmäni olivat nukkumattomista öistä väsyneet.
Katselin kuinka Kharon ja Deimos touhusivat jotain keskenään. Deimos oli osoittautunut rauhalliseksi tapaukseksi, mutta kollin veli puolestaan oli hieman tulisempi tapaus.
“Kultapienet, haluaisitteko mennä käymään pentutarhan ulkopuolella? Voitaisiin käydä samalla katsomassa löytyisikö isäänne mistään”, ehdotin lempeällä äänellä ja katsoin kaksikkoa lämpimästi. Halusin kipeästi tietää oliko Ruskatassusta kuulunut mitään uutta.
//Haave? Ilta?
270 sanaa
