Kimalaistassu
Kirjoittaja: Aura
”Arvostan heitä paljon”, kuului empimätön vastaus Kultatassun suusta. Vastaus ilahdutti Kimalaistassua kovasti, osa sotureista ajatteli eri tavalla ja tarinoiden mukaan Kuolonklaanissa parantajien arvostus oli todella alhainen. Onneksi Eloklaanissa tilanne oli erilainen ja Kimalaistassu halusi omalla toiminnallaan edistää sitä. Parantajataidot kuuluivat naaraan mielestä kaikille alkeistasolla, sillä vahinko voisi sattua missä tahansa. Parantajia oli vain kaksi ja mistä sitä tietäisi, jos vahinko sattuisi kauempaa.
”Emme selviäisi ilman parantajia. Joskus ajattelen, että parantajan taitojen oppiminen olisi tärkeämpää kuin vaikka taistelemisen. Siksi minäkin olen opiskellut hiukan yrttejä”, hunajanvärinen kissa naukaisi ja hymyili sanojensa päälle iloisesti. Kultatassun iloinen hymy sai myös hymyn Kimalaistassun kasvoille, hänen oppilastoverinsa suorastaan uhkui energiaa, josta nuorempi oppilas piti. Kultatassu avasi sitten suunsa ennen Kimalaistassua:
”Minusta on hienoa, että muutkin oppilaat ovat kiinnostuneet parantamisesta!”
”Olen täysin samaa mieltä sinun kanssasi, kiva että joku ajattelee kanssani samalla tavalla! En pidä taistelemisesta ja no, en toki pystykään siihen. Mutta en usko olevani erilainen kissa ajatusmaailmaltani, vaikka minulla olisikin neljä jalkaa”, kiharaturkkinen kissa selitti toiselle ja lipaisi huuliaan nälkäisenä.
”Ehkä me voisimme joskus lähteä yhdessä opettelemaan parantamista? Tiedäthän, lähteä vaikkapa keräämään yrttejä tai auttamaan Liljatuulta ja Leimusilmää?” Kimalaistassu ehdotti Kultatassulle hieman arasti ja räpäytti silmiään toiveikkaana. Kimalaistassu toivoi, että Kultatassu suostuisi hänen ehdotukseensa, vaikka toisesta tulisikin hetkenä minä hyvänsä soturi.
”Jos sinä siis soturikiireiltäsi ehdit”, naarasoppilas kiirehti lisäämään.
//Kulta?
