Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Jännitys ja pelko laukesivat vasta, kun pääsimme ulos tunneleista takaisin maan pinnalle. Lauhalaukka kiiruhti edelläni tunnelin sisäänkäynnistä ulos ja jäi odottamaan minua. Oranssinkirjava soturi katsoi minua pahoillaan, ennen kuin jatkoimme matkaamme kohti leiriä.
Aaltotassu ei koskaan ollut saapunut paikalle, vaan sen sijaan olimme kohdanneet Kuolonklaanin partion. Onneksemme he päästivät meidät menemään, kun Lauhalaukka selitti tilanteen. Ruusutuike oli halunnut suojella pojantytärtään, joten olimme sopineet, ettemme mainitsisi Aaltotassusta sanaakaan. Ystäväni oli ottanut kaikki syyt niskoilleen, enkä tiennyt mitä ajatella siitä. Toisaalta en halunnut hänen joutuvan ongelmiin yksin, mutten kaivannut itsellenikään enempää ongelmia, en etenkään kuolonklaanilaisten kanssa. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni myöten, kun edes ajattelin sitä, miten Henkäysvarjo oli systemaattisesti piinannut minua ja lopulta ajanut minut pois synnyinklaanistani.
”Meidän on kerrottava Mesitähdelle tästä ennen kuin kuolonklaanilaiset tekevät sen”, sanoin, kun lähdimme kävelemään rinnatusten hämärässä metsässä kohti leiriä. Lauhalaukka nyökäytti päätään ja käänsi kirkkaansinisen katseensa minun suuntaani. Hän vaikutti vähintään yhtä huolestuneelta kuin minäkin.
”Ei ole reilua, että sinä otat kaikki syyt omille niskoillesi”, kerroin mielipiteeni Lauhalaukalle niin suoraan kuin vain osasin. Lauhalaukka pudisti päätään.
”Loppujen lopuksi tämä koko sotku on minun syytäni. Aaltotassu on sisareni ja hän halusi tavata ja lopulta myös pettää minut. Sinä olet vain sijaiskärsijänä tässä, joten ihan turhaan ottaisit syitä harteillesi”, oranssinkirjava soturi totesi vakavalla äänellä. Niinpä tietenkin, Lauhalaukka oli aivan yhtä jääräpäinen kuin aina. Se varmaan tekikin hänestä niin hyvän ja uskollisen ystävän, sillä hän oli moneen kertaan laittanut läheisensä itsensä edelle.
”Mutta ilman minua et varmaankaan olisi tavannut Aaltotassua. Minä olin se, joka vei sinut hänen luokseen alun perin”, huomautin ehkä hieman turhankin koppavasti. Lauhalaukka oli aina ollut niin hyvä ystävä, että oli minun vuoroni uhrautua. Jos Mesitähti alkaisi jaella rangaistuksia, myös minä ansaitsisin omani.
//Lauha?
// 278 sanaa
