Aurinkotassu
Kirjoittaja: Ruska
”Lupaa olla ystäväni, ikuisesti.” Sypressitassu sanoi. Hän katsoi minua vaativasti, mutta hänen katseessaan oli lempeyttä, niin kuin hymyssäkin. Hymyilin lempeästi takaisin. ”Totta kai lupaan, olet ystäväni nyt ja ikuisesti!” sanoin iloisesti ja rohkaisevasti. Sypressitassu näytti helpottuneelta. ”Kiitos.” Hän kuiskasi iloisesti. Silloin kuulin käpälän askelia pesän ulkopuolelta, näin tummanruskean turkin vilauksen. Hiilihampaan pää ilmestyi pesän sisäpuolelle. Hän katsoi minua tiiviisti. ”Mennään saalistamaan Aurinkotassu.” mestarini naukaisi. Huokaisin syvään ja vilkaisin Sypressitassua. ”Saako Sypressitassukin tulla mukaan?” kysyin Hiilihampaalta anelevasti. Hiilihammas mietti hetken ja nyökkäsi. ”Saa tulla.” hän naukaisi. Ilahduin ja nousin seisomaan. Kävelin ulos pesästä, ilma oli lämmin ja aurinko paistoi mukavasti. Silti ilmassa tuntui pieni kirpeys. Hiilihammas etsi Korppisiiven, ja olimme valmiita lähtöön. Mestarimme johdattivat meidät metsäaukiolle. ”No niin oppilaat, nyt saatte saalistaa. Aina kun saatte saaliin haudatkaa se maahan. Seuraamme teitä että ette hölmöilisi. Saatte mennä.” Hiilihammas kertoi ha nyökkäsi. Pingoin Sypressirassun perässä nummille. Reviiri oli hyvin aava ja meillä oli mahdollisuus saada kiinni kani. Näimme kanin, Sypressitassu hiipi sitä kohti. Sovimme että naaras lähestyy sitä takaa, ja minä nappaan edestä. Sypressitassu pelästytti kanin, ja se pinkoi minua kohti. Hyppäsin ja lukitsin sen jalat, ettei se voi potkaista minua. Tein kynnelläni viillon sen kurkkuun, ja jani valahti veltoksi. ”Hyvä nappaus, etsitään lisää!” Sypressitassu sanoi innoissaan. Pian mestarit sanoivat että riittää tältä päivältä. Nappasimme vielä muutaman hiiren, linnun ja toisen kanin. Olin tyytyväinen tulokseen. Tunsin ylpeyttä kun kannoin jänistä. Pian olimme leirissä, ja veimme riistat tuoresaalis kasaan. Saimme luvan mennä lepäämään, joten menimme oppilaitten pesään. Istuimme hiljaa ha suimme turkkejamme. Yllättäen Mehiläistassu asteli pesään. Sypressitassu jännittyi. ”Nyt on tilaisuutesi, kerro hänelle.” kuiskasin nasraan korvaan. Hän nyökkäsi ja asteli Mehiläistassun luo jännittyneenä. Katselin kun he keskustelivat. Mitenköhän tämä päättyy?
// Sype?
