Perhotassu
Kirjoittaja: Saaga
Ahmatassu ei ollutkaan vihainen minulle. Se selvisi minulle seuraavana päivänä. Istuskelimme yhdessä leirin laidalla turkki turkissa kiinni ja jutustelimme. Olimme juuri myös syömässä jänistä, jonka Ahmatassu oli tuonut partiosta.
“Hiilihammas opetti minulle loikkaa. Olen siinä jo paljon parempi”, nau’uin raukeasti haukotellen. Kylmä ilma kyllä piristi mutta olin nukkunut hieman huonosti viime yönä. Ahmatassu söi ja avasi nielaistuaan suunsa kertoakseen minulle jotakin. Odotin tarinaa korvat hörössä.
“Rastaskukka räksytti minulle koko matkan leiriin Kuolonklaanin rajalta, koska menin liian lähelle rajaa saalistaessani tuota”, Ahmatassu tokaisi saaden korvani lerpahtamaan takaisin normaaliin asentoonsa ja kohautti lapojaan. Hän osoitti myös jänistä edessämme puhuessaan. Huokaisin ja haukkasin taas uuden pala jänistä, jotta saisin jotain tyhjän mahani täytteeksi.
“Hän ei todella taida pitää sinusta”, nau’uin nielaistuani palani saalista ja katsoin kollia silmiin.
“En tiedä. Yleensä hän on ihan mukava mutta joskus hän vain käyttää kieltään turhan kärkkäästi”, ruskeaturkki naukui. Kolli oli minua suurempi ja vanhempi ja se tuntui jotenkin jännittävältä varsinkin, kun hän näytti minulle haavoittuvaisempaa puoltaan. Hieroin päätäni Ahmatassun lapaan ja kehräsin.
“Minä pidän sinusta. Ja moni muukin pitää!” piristin häntä ja hymyilin.
“Niin”, hän huokaisi. Kumpa voisin muuttaa hänen ajattelutapansa ja saada hänet miettimään asioita positiivisen kautta. Kolli jatkoi taas syömistä.
“Hei, mitä te teette?” pieni naaraspentu pienen matkan päässä kysyi. Hän haisteli jänistä, kun Ahmatassu oli saanut haukattua siitä palan.
“Jaamme tätä jänistä”, naukaisin hieman hämmentyneenä. Hymyilin, kun näin Jänöpennun pikku kissan vierellä.
“Ai hei Jänöpentu”, nau’uin hymyillen.
“Onko tämä Säihkepentu?” kysyin vaikka olin aika varma ettei ollut. Hän ei näyttänyt Sypressikuiskeelta tai Aurinkoroihulta.
“Olen Kuusikkopentu”, Kuusikkopentu piipitti.
“Ahaa”, totesin. Eli hänen täytyi olla Lehtomyrskyn ja Kuusihännän pentu.
“Meillä oli vähän keskustelu kesken. Menkää pois”, Ahmatassu murahti. Kauhistuin kollin sanoista. Meillä oli kyllä keskustelu kesken mutta ei hänen täytynyt silti olla ilkeä!
“Me olimme kyllä lopettaneet keskustelemisen ja olen ihan täynnä. Voin tulla teidän kanssanne jonnekin”, naukaisin ja mulkaisin vieressäni istuvaa kollia. Nousin ja tassutin pentujen luokse.
“Haluatteko ehkä leikkiä jotain tai voin opettaa teille jotakin. Äläkää välittäkö Ahmatassun sanoista. Hän käyttäytyi hieman ilkeästi”, nau’uin ja huokaisin. Pistin kuitenkin hymyn kasvoilleni.
//Jänö ja Kuusikko?
