Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
Korpikaste ärähti jotain minulle ja Kortetuikkeelle. En kunnolla kuunnellut sanoja, mutta ei minun tarvinnut, sillä hänen aikeensa tuli selväksi ilman sanojakin. Naaras nimittäin huiteli menemään. Olisin seurannut häntä ja pahoitellut, mutta en ehtinyt kunnolla sisästämään tapahtumia ennen kuin hän oli marssinut jo niin kauas ettei sisko-raukasta näkynyt muuta kuin hännänpää. Huokaisin. Olin epäonnistunut veljenä – taas. Miksi aivoni eivät vain voineet ryhdistäytyä ja miksi Kortetuikkeen piti olla minusta niin huolissaan.
“En todellakaan voi hyvin”, huokaisin ja painoin pääni.
“Minussa on todellakin jokin pahasti vialla. En osaa edes olla kunnollinen veli”, jatkoin säälittävää ruikuttamistani kunnes tajusin kuinka tyhmältä kuulostin ja iskin suuni kiinni. Olin maailman typerin kissa! En voinut ruikuttaa näin muiden edessä. Heillä oli omat ongelmansa. En halunnut lisätä heidän jo ennestään painavia taakkojansa omilla turhanpäiväisillä huolillani.
“Anteeksi” lisäsin hiljaa Kortetuikkeelle. En saanut purkautua noin. Minun täytyi olla huomaamaton – antaa kaikki huomio itseltäni ja muilta kissoilta siskolleni. En saanut olla vaivaksi enkä varsinkaan rikki. Jos olin rikki, olin taakka ja vaivaksi.
//Korte?
