Pohjaharha
Kirjoittaja: Elandra
Hämmennys takuulla paistoi kasvoiltani, kun kuuntelin Hiilihampaan kertomusta. Kolli kertoi juuri, kuinka hän oli vahingossa tappanut Mesitähden. Oikeastaan kyse ei edes ollut tappamisesta, vaan epäonnesta ja huolimattomuudesta. Miten minä asian näin oli se, ettei Hiilihammas ollut syyllinen tapahtuneeseen. Annoin tabbykuvioisen kollin puhua loppuun ja pyrin pitämään oman ilmeeni täysin vakavana ja ilmeettömänä. Uskoin, etten kuitenkaan osaisi reagoida tilanteeseen oikealla ilmeellä, joka oli yksi syy sille, miksi ilmeettömyys oli lähes joka tilanteessa paras vaihtoehto. Kun Hiilihammas oli viimein lopettanut puhumisen, otin varovaisesti askeleen häntä lähemmäs. Turkkimme hipoivat toisiaan ja pyyhkäisin kevyesti hännälläni vanhemman soturin turkkia.
”Mutta niin ei käynyt, Mesitähti ei menettänyt viimeistä henkeään. Omatunnon tuskasi ovat varmasti kamalat, mutta minun mielestäni vika ei ollut sinun. Mesitähtikin olisi voinut olla tarkkaavaisempi. Luulen, että kyseessä oli vain epäonnea tai sitten tämä oli Tähtiklaanin tahto. Esi-isämme harvoin perustelevat, miksi joitain asioita tapahtuu”, naukaisin rauhallisella äänellä, yrittäen luoda yllemme mahdollisimman rauhallisen ilmapiirin. Halusin, ettei Hiilihammas syyttäisi itseään tapahtuneesta, sillä vika ei ollut hänen.
//Hiili?
