Jänöpentu
Kirjoittaja: Käärmis
Jänöpentu kuunteli hiljaa, miten oppilas kertoi, ettei se ollut pelottavaa, kun hän tiesi, että soturit kyllä auttaisivat ja suojelisivat tulisi sitten vastaan ihan sama mitä.
Jänöpentu siirteli kuitenkin tassujaan hiljaa, kun Perhotassu kysyi pelottiko häntä jokin tietty asia oppilaaksi tulemisessa.
“No siis taistelut. Tiedän kyllä, että niitä ei tule, mutta ajatus siitä, että satuttaisin jotakuta edes itsepuolustukseksi tuntuu inhottvalta. Ajatuksiini tulee vain se, että riistän jonkun sellaisen elämän, jolla on vanhemmat ja perhe, oli se sitten totta tai ei. En halua tapella ketään vastaan. Kissojen tulisi käyttää kynsiään siirtaa ja petoeläimiä vastaan, ei toisiaan”, hän naukui hiljaa. Perhotassu katsoi häneen myötätuntoisesti.
“Ymmärrän tuon. En minäkään tykkää taistella. Ei kukaan tykkää taistella. Uskon kuitenkin sinun pärjäävän – etenkin jos joudut taistelu tilanteeseen. Silloin vaistosi, aivosi ja sydämesi kertovat sinulle kyllä mitä tehdä”, oppilas naukui ja silitti hännällään Jänöpennun selkää hellästi. Pentu huokaisi hiljaa ja kohotti sitten katsettaan.
“Se on totta! Kyllä minä selviän! Mikä on muuten lempi asiasi oppilaana olemisessa? Siis esimerkiksi mistä oppilaan tehtävistä pidät eniten? Minä ainakin odotan jo, että pääsen hoitamaan klaaninvanhimpia! Se saattaa kuulostaa hullulta, mutta he ovat ihania kissoja ja rakastan kuunnella heidän juttujaan. Haluan olla heille avuksi niin paljon, kuin vain kissan taidoilla on mahdollista! Haluan, että he tuntevat olonsa arvostetuksi ja rakastetuksi, vaikka joutuvatkin lepäämään päivästä toiseen pesässään. Kaiken lisäksi heillä on paljon tarinoita kerrottavaksi!” hän höpötti.
//Perho?
