Kaislatassu
Kirjoittaja: Ruska
Astelin sulavin liikkein uuden mestarini, Korppisiiven vierellä. Edellinen mestarini oli valitettavasti kuollut taistelun melskeessä, ja se oli ollut todella surullista. Salamataivas oli ollut hyvä mestari, ja hyvien kissojen menettäminen oli aina hyvin kauheaa. Onneksi isäni Irvikita oli selvinnyt, ja samoin emo ja veljeni Piiskutassu. Vaikka he eivät olleet minulle sukua, he olivat minun aito perheeni, oikea emoni oli ollut julma ja jättänyt metsään, Kimalaistoive on parhain emo Eloklaanissa, hän rakastaa ja välittää minusta, vaikka en ole hänen pentunsa. Hauskaa kyllä, sain mestarikseni emon emoni, mutta toisaalta hän ei ollut biologista sukuani. Ajatuksissa seikkaillessani, en ollut huomannut että olimme jo harjoittelu paikallamme. Se oli, no, samanlainen kuin muukin maasto, avara nummi aukio. Korppisiipi oli auringon noustessa sanonut, että harjoittelisimme tänään taisteluliikkeitä. Otin tämän todella vakavasti, olimme sodan keskellä, ja taitojani tarvittaisiin taisteluissa. Korppisiipi seisoi edessäni häntä pystyssä, mietin mitä taistelu liikkeitä harjoittelisimme tänään. Toivottavasti ei mitään vaikeaa, nukuin viime yönä hiukan huonosti, niin kuin kaikki muutkin yöt, sillä pelkäsin koko ajan että Kuolonklaani tai Kujakissa yhteisö hyökkäävät, tai molemmat! Säpsähdin kun Korppisiipi näpäytti kylkeäni hännällään.
”Aloitetaan, tänään harjoittelemme liikettä nimeltään taka potku. Liikkeen tarkoitus on yllättää takana oleva vastustajasi, sinun pitää potkaista takatassuillasi vastustajaa, mieluiten kynnet esillä. Muista kuitenkin etäisyys, ettet potkaise ilmaa”, Korppisiipi selitti, nyökkäsin hitaasti, tämä hyökkäys olisi varmasti hyvin kätevä taistelussa. ”Näytän esimerkkiä”, Korppisiipi naukui, ja peruutti hieman kauemmas minusta. Katselin silmät tarkkaavaisesti viiruissa, kun Korppisiipi potkaisi takatassuillaan ilmaa. Korppisiipi tuli luokseni ja nyökkäsi.
”Kokeile”, hän naukui hymyillen. Nyökkäsin ja peruutin kauemmas, minä pian onnistua! Valmistauduin potkaisemaan, ja potkaisin ilmaa hiukan kömpelösti. Korppisiipi nyökkäsi.
”Potkusi oli hiukan kömpelö, käytä enemmän voimaa!” Korppisiipi neuvoi kannustavasti. Nyökkäsin hymyillen, ja potkaisin ilmaa uudestaan, tällä kertaa kovemmmalla voimalla, ja potku onnistui. Katsoin ylpeästi hymyillen Korppisiipeä, naaras hymyili tyytyväisen näköisenä.
”Hyvää työtä Kaislatassu! Olet kehittynyt paljon”, Korppisiipi naukui,ääni täynnä ylpeyttä. Hymyilin ja katsoin mestariani silmiin. ”Mitä sitten harjoitellaan?” kysyin ja kallistin hiukan päätäni, se oli aina ollut tapani.
”Harjoitellaan taistelua, tulet minua vastaan, mutta muista, älä missään nimessä taistele minua vastaan kynnet esillä, äläkä käytä kaikkia voimiasi”, Korppisiipi naukui, ja painotti joitain sanojaan. Nyökkäsin kuuliaisena, tottelen mestariani! Yllättäen Korppisiipi loikkasi minua kohti, säpsähdin ja tein väistö liikkeen sivulle. Korppisiiven isku osui maahaan, ja naaras käänsi katseensa minuun. Juoksin naarasta kohti ja liu’uin hänen vatsan alle. Löin hiljaa vatsaa takatassuillani, ja Korppisiipi hyppäsi nopeasti pois. Korppisiipi kiersi nopeasti taakseni, nyt käyttäisin takapotkua. Potkaisin takajaloillani, ja isku osui hyppäävän Korppisiiven rintaan. Korppisiipi perääntyi hiukan,mutta hyppäsi pian uudelleen hyökkäykseen. Naaras hyppäsi päälleni, enkä ehtinyt estää hyökkäystä. Makasin maata vasten, ja Korppisiipi painoi kylkeäni varovasti maata vasten.
”Lopetataan tähän, teit erinomaista työtä ja takapotkusi oli hyvä”, Korppisiipi kehui ja nosti tassunsa pois kyljeltäni. Nousin pystyyn ja kehräsin hiljaa. Olin enemmän kuin tyytyväinen itseeni, nämä olivat olleet elämäni parhaimmat taisteluharjoitukset! Katsoin mestarinani odottavasti, mitä tekisimme seuraavaksi?
”Seuraavaksi voisimme saalistaa jotain, olisi hiirenaivoista jos vain tulisimme harjoittelemaan, emmekä veisi mitään Eloklaanille”, Korppisiipi naukui, ja katseli ympärilleen. ”Mutta kaikki tämän seudun riista on poissa, koska harjoittelimme niin kovaäänisesti”, Korppisiipi jatkoi.
”Tullaan myöhemmin saalistamaan”, Korppisiipi päätti, ja tassutti kohti suuntaa jossa leiri on nykyisin. Tassutin naaraan perään. Hetken kävelyn jälkeen saavuimme leiriin, oli jo aurinkohuippu. Tassutin oppilaiden pesän lähelle, ja asetuin makuulleni uupuneena. Etsin katseellani sukulaisiani aukiolta, Piiskutassua ei näkynyt missään, mutta näin kauempana aukion toisella laidalla emon ja Irvikidan. He juttelivat onnellisen näköisinä, huokaisin onnellisena. Nousin ylös ja tassutin iloisesti pomppien emon ja isän luo.
”Hei emo ja isä! Olin äsken taisteluharjoituksissa! Korppisiipi opetti takapotkun, se oli hauskaa!” naukuin iloisesti hymyillen, ja istuin alas heidän vierelleen.
// Kimmo/emo? :3
