Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Leimutassun kysymys tuli minulle yllätyksenä. Eloklaanilaiset eivät tosiaankaan tienneet niin paljoa Kuolonklaanista mitä olin olettanut. Nielaisin jo hyvän tovin suussani jauhaman lihan palan ja valmistauduin vastaamaan Leimutassun kysymykseen.
”Kuolonklaanissa uskotaan Pimeyden Metsään, joka etäisesti muistuttaa Tähtiklaania. Erona kuitenkin on se, että Pimeyden Metsässä vallitsee ikuinen pimeys. Joillekin se kai tuo rauhaa ja muuta, mutta minä en koskaan löytänyt uskoani”, keskeytin puheeni hetkeksi antaen parantajaoppilaalle aikaa käsitellä sitä, mitä olin juuri sanonut.
”Minua lähinnä ahdisti ajatus ikuisesta pimeydestä, Tähtiklaani kuulostaa paljon mukavammalta paikalta. Kuolonklaanissa Pimeyden Metsän epäileminen oli sama asia, kuin päällikön haukkuminen, jonka vuoksi en koskaan kertonut ajatuksistani ääneen. Legendan mukaan Kuolonklaanin perustaja perusti Pimeyden Metsän kuolonklaanilaisia varten, jonka vuoksi se on niin tärkeä kaikille”, kerroin. Leimutassu kuunteli tarkkaavaisena ja tuntui painavan mieleensä jokaisen lausumani sanan. Parantajaoppilas nyökytteli hitaasti.
Juuri kun olin saanut sanottua asiani, muistin klaanien välillä olevat säännöt. Punatähti oli aina painottanut sitä, ettei omaa uskontoa saanut jakaa eloklaanilaisille. Lihakseni jännittyivät, kun tajusin, miten ison virheen olin tainnut juuri tehdä.
”Onko kaikki hyvin?” Leimutassu kysyi ja katsoi minua huolestuneena.
”Minusta tuntuu, etten olisi saanut kertoa niin paljoa. Lupaathan, ettet kerro kenellekään, että kerroin sinulle?” pyysin ja katsoin epätoivoisesti Leimutassua. Samalla vilkuilin ympärillemme toivoen, ettei kukaan ollut kuullut, miten avoimesti olin kertonut vihollisklaanin uskonnosta.
//Leimu?
// 205 sanaa
