Talvikkitakku
Kirjoittaja: Aura
Punaturkkinen naaras heittäytyi maahan nauramaan, hänen jekkunsa oli onnistunut ihan täysin ja Kuutamolaine oli niellyt hänen valkoisen valheensa aivan täysin. Ei Talvikkitakku nyt niin sekaisin ollut, että myrkyttäisi parhaan ystävänsä. Mutta totta puhuen, naaras ei tiennyt mitä hän oli rastaan sisälle laittanut. Hän oli varastanut Leimusilmältä jotain yrttejä tassullisen. Mutta tuskin Leimusilmä mitään myrkyllistä säilyttäisi, eihän? Kissoja alkoi kerääntyä aukiolle hurjaa vauhtia ja kaikkien katseet olivat kahdessa naaraassa, joista toinen makasi edelleen maassa ja toinen yritti oksentaa syömäänsä lintua. Talvikkitakun korviin kantautui jonkun kissan hätääntyminen naukaisu “Mitä sinä Talvikkitakku menit tekemään?” ja pian Leimusilmä oli Vienotassun kanssa Kuutamolaineen ympärillä. Lieskakajo repi hänet kovakouraisesti pystyyn ja naaras päästi yllättyneen, kimakan ja ärtyneen vinkaisun.
“Hei, mitä sinä teet? Päästä irti!” Talvikkitakku kiljahti ja yritti huitaista vanhempaa soturia, joka kuitenkin piti naaraasta kiinni tiukalla otteella.
“Talvikkitakku, mitä ihmettä tämä on?” Mesitähti tiukkasi naaraalta äänellä mihin oli sekoittunut pettymystä ja vihaa. Naaraan katseessa häivähti hämmennystä, miksi ihmeessä muut olivat näin vihaisia ja ottivat tämän vakavasti? Eivätkö muut huomanneet, että hänellä oli hauskaa? Että se oli vitsi?
“Talvikkitakku, kuinka sinä voit tehdä tämän minulle? Minä kuolen ja se on sinun syytäsi!” Kuutamolaine sähähti naaraalle ja väläytti hampaitaan kauhistuneena. Talvikkitakku nielaisi ja mietti mitä sanoisi seuraavaksi. Jekku olisi hauskempi, jos se kestäisi vielä hetken pidempään, vai…? Sitä paitsi kyllä Kuutamolaineen pitäisi tuntea hänet paremmin! Eihän hän koskaan oikeasti tappaisi ystäväänsä ja mustavalkoisen pitäisi tietää se!
“Öm.. minä, minä. Ömm”, Talvikkitakku takelteli ja katsoi vihaista kissajoukkiota korvat luimussa. Ei naaras kuitenkaan halunnut, että muut vihaisivat häntä tai pahimmassa tapauksessa hyökkäisivät hänen kimppuunsa. Talvikkitakku tarkkaili muiden kissojen ilmeitä ja erityisesti Hiilihampaan ja Korppisiiven katseissa näkyi järkytystä.
“Öm siis, voitte.. voitte rauhoittua… Siis se oli vain jekku, ei Kuutamolaine oikeasti ole kuolemassa. Miksi te ette vitsiä ymmärrä? Sen piti olla hauskaa”, punaturkkinen naukaisi lopulta ja siirsi katseensa maahan. Talvikkitakkua vähän hävetti, ei tästä ollut tarkoitus tulla näin suurta spektaakkelia.
//Kuutti….
