Omenahuuma
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Harhamietteen kysymys havahdutti minut ajatuksistani. Käännyin harmaavalkoisen kissan puoleen.
”On hän”, vastasin, vilkaisten jälleen Kirpputäplän suuntaan. Pienikokoinen soturi oli jäänyt juttelemaan muiden partion jäsenten kanssa lähelle leirin sisäänkäyntiä, mutta huomasin hänenkin katseensa hapuilevan minun suuntaani välillä. ”Todella hyvä ystävä”, lisäsin aavistuksen haikeana.
”Ymmärrän kyllä, jos tulet vielä toisiin aatoksiin.” Harhamiete katsoi minua tyynenä, mutta hänen silmistään heijastui lukemattomia tunteita ja ajatuksia, joita kaikkia en kyennyt tulkitsemaan yhdeltä istumalta.
Pudistelin päätäni. Aioin lähteä, sanoisipa Kirpputäplä siihen mitä tahansa. ”Minä puhun hänen kanssaan asiasta. Kenties hän haluaa lähteä mukaamme.”
Kuin ajatukseni lukeneena Kirpputäplä lähti tassuttamaan meitä kohti. Mustavalkoinen kolli katsoi minua hymyillen ja maukui sitten Harhamietteelle kohteliaan tervehdyksensä, johon Harhamiete vastasi vähintäänkin yhtä huomaavaisesti. Tämän jälkeen Harhamiete sanoi menevänsä siistiytymään, minkä saattoi tulkita siten, että kolli taisi aavistaa, mitä tuleman piti. Minun olisi käytävä Kirpputäplän kanssa kenties elämäni vaikein keskustelu. Olimmehan kollin kanssa sentään niin läheiset, että päätös vaikuttaisi myös häneen.
Vein hänet kauemmaksi muista, leirin ulkopuolelle. Istuuduimme erään nuoren koivun juurelle, ja Kirpputäplä selosti samalla, miten hän oli ollut vähällä saada kiinni jäniksen, joka ollut isompi kuin tämä itse. Kuuntelin tämän juttuja hymyillen, vaikka kävin koko sen ajan pääni sisäistä kamppailua.
”Kuule, Kirpputäplä”, aloitin hieman epäröiden, mikä ei ollut minun tapaistani. Kirpputäplä katsahti minuun terävöityneenä, ikään kuin aistien hermostuneisuuteni pirteän hymyni takaa.
”Niin?”
Päätin mennä suoraan asiaan: ”Harhamiete kertoi minulle tänää suunnitelmistaan lähteä matkalle klaanien ulkopuolelle. Innostuin ajatuksesta niin, että lupauduin lähtemään hänen mukaansa.”
Kirpputäplä tuijotti minua epäuskoisena. ”Mitä? Minne? Milloin?” kysymykset tulvivat ulos hänen suustaan vuolaana virtana, mikä sai minut entistä levottomammaksi. En halunnut tehdä tästä liian vaikeaa meille kummallekaan.
”En tiedä vielä.” Piirsin kynnelläni maahan puolikaaren, jonka sotkin heti saman tien hännälläni. ”Mutta eikö sinustakin olisi hienoa nähdä edes kerran, millaista jossain muualla on? Mieti nyt! Kokonainen maailma odottaa tutkimista ja me vain pyörimme pientä ympyrää täällä!”
Sanani eivät näyttäneet tehoavan ystävääni toivotulla tavalla, mutta havaitsin kyllä hänessä hienoisen muutoksen, kuin merkin siitä, että kolli todella oli pysähtynyt ajattelemaan asiaa. Juttelimme asiasta vielä lisää. Kirpputäplän kanta pysyi ulottumattomissani, mutta en aikonut luovuttaa sen suhteen. Lopulta soturi lupasi miettiä asiaa, mihin minä tyydyin siinä tilanteessa.
Palasimme molemmat leiriin. Suurin osa oli siirtynyt pesiin lepäämään pitkän, kuuman päivän jälkeen. Huomenissa etsisin Harhamietteen käpäliini ja kertoisin hänelle juttutuokiostamme Kirpputäplän kanssa. Ehkäpä Harhamiete osaisi kertoa ystävälleni paremmin, miksi tuon kannattaisi lähteä mukaan matkalle.
//Harha?
//380 sanaa
