Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Olin paennut Aurinkokajoa kävelylle yhdessä Minttuliekin kanssa. Olin varma, että sinikilpikonnakuvioinen soturi oli huomannut sen, miten ryntäsin ulos leiristä hänet nähdessäni. En voisi enää kauaa peitellä tuntemuksiani, ja Minttuliekki tuntui olevan samaa mieltä. Mikäli ymmärsin Minttuliekin sanat oikein, hän kannusti minua puhumaan suoraan kumppanilleni tunteistani, tai oikeastaan niiden puutteista.
Aamu oli kaunis, ja niin olisi voinut olla tämä hetkikin, ellei mieltäni olisi painanut karmea syyllisyyden tunne ja itseinho. Käännyin Minttuliekin puoleen epätoivoisena.
”Minusta tuntuu siltä, etten voi hengittää. Puolet päivästä pakenen Aurinkokajoa, ja toisen puolen mietin sitä, miten voisin jättää hänet loukkaamatta. Minä olen maailman surkein kumppani, eikä Aurinkokajo ansaitse tällaista. Haluaisin rakastaa häntä, mutta en vain voi”, ärähdin turhautuneena ja kaavin lunta etukäpälälläni. Olimme pysähtyneet pienelle aukiolle, joka sijaitsi lähellä nummea. Minttuliekki katsoi minua säälien. Kun kohtasin varapäällikön tummansinisen katseen, en enää muistanut mitä minun piti sanoa. Uppouduin täysin tummansinisiin silmiin, jotka toivat mieleeni mitä kauneimman yötaivaan. Olin aina pitänyt Minttuliekin silmistä, ne olivat kauniit kuin mitkä.
Olisin voinut jäädä siihen hetkeen ikuisuudeksi. Olisin voinut katsella Minttuliekkiä ikuisuuden. Ikäväkseni Minttuliekki keskeytti minut ravistelemalla päätään. Se sai minutkin havahtumaan pois ajatuksistani. Käänsin nopeasti katseeni poispäin yrittäen miettiä, mitä olin sanomassa seuraavaksi. En saanut enää kiinni mistään, kun mietin vain äskeistä hetkeä. Se sai minut hämilleni ja sydämeni takomaan.
”Oletko kunnossa?” Minttuliekki kysyi rauhallisella äänellä, ja minä nyökkäsin pystymättä katsomaan varapäällikköön päin.
”Ajatukseni vain harhailevat”, totesin ääni väristen. Minun täytyisi ryhdistäytyä. Työnsin hämmentävät ajatukset pois mielestäni ja käännyin varapäällikköni puoleen.
”Kiitos, että kuuntelet. Olet korvaamaton ystävä”, huokaisin hiljaa väläyttäen naaraalle hennon hymyn. En tiennyt, mitä olisinkaan tehnyt ilman Minttuliekkiä. Hän oli auttanut minua aina, kun olin tarvinnut. Hän oli aina minun rinnallani, tapahtuipa mitä tahansa.
//Minttu?
// 274 sanaa
