Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Sädetassu sanoi, että hänellä oli kyllä ystäviä ja sen jälkeen emme oikein enää matkan aikana jutelleet. Jätin hänet heti leiriin päästyämme parantajan pesälle ja lähdin sotureiden pesään.
Huokaisin syvään mennessäni makuulle. Katselin ympärilleni. Pesässä kissat juttelivat keskenään rennosti ja äkkäsin Lehtomyrskyn omalta paikaltaan. Tassutin kilpikonnakuvioisen naaraan luokse hymyillen iloisesti.
“Hei Lehtomyrsky! Emme olekaan jutelleet pitkään aikaan. Miten sinulla menee, ja entä Kuusihännällä ja pennuillanne. Tiedän että he ovat jo oppilaita, mutta ovat he edelleen teidän pentujanne”, nau’uin iloisesti istahtaessani ystäväni vierelle. Hän hymyili minulle lempeästi.
“Minulla menee hyvin, vaikka sen vartian kuolema vaivaa minua edelleen. Ja Kuusihännällä, Korpitassulla ja Varpitassulla menee hyvin kaiken kuulemani mukaan. Entä miten sinulla menee, Käärmekulta?” ystäväni naukui. Minua hieman suretti, miten Lehtomyrsky edelleen ajatteli Kuolonklaanin vartian murhaa. Ei se ollut hänen vikansa. Hän ei ollut yrittänyt tehdä tälle mitään pahaa. Puskin häntä siis hellästi.
“Minulla menee hyvin, kiitos kysymästä. Ja älä ajattele sitä vartia juttua liikaa. Ei se ollut sinun vikasi. Se oli täysi vahinko ja se olisi voinut käydä kelle vain. Kaiken lisäksi, sinun perheesi ei ajattele sinua murhaajana – kuten ei kukaan muukaan Eloklaanista. Kyllä se siitä”, nau’uin rohkaisevasti. Lehtomyrsky hymähti vain puoliääneen ja jätin hänet rauhaan. En halunnut häiritä ystävääni, kun hän oli huonolla tuulella. Kuusimyrsky varmasti osaisi piristää kumppaniaan, kun tulisi takaisin pesään.
Asetuin takaisin makuualusilleni ja menin unille. Kuuntelin varovasti, kun äänet alkoivat vaimeta korvissani ja nukahdin.
Tassutin leirin poikki oppilaiden pesälle. Vilkaisin sisään aikeenani ottaa Sädetassu mukaani aamupartioon. Kuitenkin hän nukkui suloisesti pienenä keränä enkä siis viitsinyt herättää häntä.
*Voimme jättää harjoitukset väliin tältä päivältä. Kyllä hän voi yhden kerran pitää lepopäivän*, ajattelin ja tassutin leirin uloskäynnille. Siellä minua odotti partio, jonka johdossa oli varapäällikkömme Korppisiipi ja meidän mukanamme oli Rastaskukka ja Kuusihäntä oppilaansa Naavatassun kanssa.
“Mihin Sädetassu jäi?” Korppisiipi kysyi. Pudisti hieman päätäni tassuttaessani hänen luokseen.
“Hän pitää lepopäivän tänään. En halua, että hän rasittaa itseään liialla työllä”, selitin muille. Korppisiipi nyökkäsi hitaasti.
“Minusta tuntuu, että annat hänen pitää ‘lepopäiviä’ useammin kuin tarvitsisi”, Kuusihäntä naukaisi.
“Minä vain haluan varmistaa, että hän ei saa rasitusta siitä, että on jatkuvasti harjoittelemassa!” kivahdin ja tajusin sitten, miten vihaiselta kuulostin. “Tai siis… tarkoitin että… olen vain.. vain hyvin huolissani, että hän saa rasitusta. En halua, että hänelle käy mitään pahaa”, naukaisin nolostuneena. Rastaskukka tuli vierelleni.
“Turhaan murehdit, Käärmekulta. Tuon ikäisillä nuorilla kissoilla riittää puhtia. He tekevät työtä mielellään”, naaras naukui lempeästi. Huokaisin ja hymyilin hänelle.
“Olet aivan oikeassa. Ei minun kuuluisi huolehtia näin paljon turhasta. Mutta tällä kertaa en ota häntä kyllä mukaan, voin harjoitella hänen kanssaan taas myöhemmin”, naukaisin. Hän nyökkäsi ja Korppisiipi heitti häntäänsä.
“Lähdetään”, varapäällikkö naukaisi ja lähti johtamaan partiota ulos.
