Perhotassu
Kirjoittaja: Saaga
Olin monta kertaa melkein hylätä piiloni mutta päätin kuitenkin yrittää pysyä paikallaan niin kauan kuin vain mitenkään jaksaisin vaikka paikalla oleminen ei ollutkaan vahvuuksiani. Liikahdin vähän nähdessäni Hiilihampaan pensaani alla. Koitin nimittäin piiloutua paremmin mutta yritys koitui kohtalokseni ja mestarini löysi minut. Kolli kehui minua kehräten hilpeästi.
“Kiitos paljon!” naukaisin. Olin saanut odotella jo niin kauan, että jalkani tuntuivat jäykiltä ja mielellään tassutin pois pensaan alta. Hiilihampaan kehut pyörivät mielessäni ja olin hyvin iloinen, että olin vakuuttanut mestarini edes jotenkin taidoillani.
“Pidin tästä harjoituksesta tosi paljon!” intoilin ja loikin pari kertaa ympäriinsä saadakseni hieman lämpöä kehooni paikallaan kököttämisen jälkeen. Hiilihammas katsoi minua huvittuneena.
“Mitä me nyt teemme?” kysyin innoissani. Halusin tehdä jotain yhtä jännää kuin äsken.
“Voisimme nyt kokeilla sitä mitä ihan aluksi kerroin, eli pystytkö tekemään yllätyshyökkäyksen kimppuuni. Jos jaksat, siis”, mestari kertoi. Nyökyttelin. Kyllä minä jaksaisin.
“Kyllä jaksan. Voisin vaikka juosta koko reviirin ympäri monta kertaa!” sanoin ja loikkelin taas pari kertaa ympäri yhden puun. Helauttelin häntääni innoissaan hitaasti edes takaisin.
“Eli voitko antaa tarkemmat ohjeet?” kysyin hieman ujosti. En oikein tiennyt mitä tehdä mutta kai se oli se syy miksi olin oppilas.
//Hiili?
