Haavepentu / Kharon
Kirjoittaja: Elandra
Kharon istui selkä suorassa pentutarhan edessä, kun Mesitähti kutsui koko Eloklaanin koolle. Pentu vilkaisi innoissaan veljeään, joka tapitti silmillään Litteäkivelle noussutta päällikköä. Kharon ei voinut olla miettimättä sitä, kuinka hän varmasti jäisi veljensä varjoon kaksikon ansaitessa oppilasnimensä. Deimos tuntui olevan kaikessa paljon Kharonia parempi, ja se sai laikukkaan kollin tuntemaan toisinaan olonsa aivan surkeaksi epäonnistujaksi. Hän rakasti olla kaksin Deimoksen kanssa, mutta joukossa Kharon tunsi olevansa aina se tyhmempi ja huonompi, vaikka Deimos pyrkikin toisinaan olemaan huono vain veljensä tunteita säästelläkseen.
”Haavepentu ja Uskopentu ovat täyttäneet kuusi kuuta ja on heidän vuoronsa tulla oppilaiksi. Astukaa eteen ja Haavepentu, aloitetaan sinusta. Nouse Litteäkivelle”, päällikkö pyysi rauhallisella äänellä. Kharonin turkkia kihelmöi, kun kissajoukko väistyi hänen tieltään päästäen pennut Litteäkivelle. Laikukas Kharon vilkaisi emoa, joka hymyili lämpimästi. Pennun mieli oli haikea. Hän ei palaisi nimityksen jälkeen pentutarhalle, vaan muuttaisi oppilaiden pesälle niin kauaksi aikaa, että ansaitsisi viimein soturinimensä.
Pentu loikkasi Litteäkiven päälle jättäen veljensä maan tasolle. Pienokainen kohtasi itseään huomattavasti kookkaamman päällikön katseen.
”Haavepentu on saavuttanut kuuden kuun iän, ja hän on valmis soturioppilaan koulutukseen. Tästä päivästä aina siihen päivään, jona hän on ansainnut soturinimensä, kutsuttakoon tätä oppilasta Haavetassuksi. Sinun mestarisi tulee olemaan Lieskakajo. Toivon, että Lieskakajo siirtää kaiken tietonsa sinulle”, Mesitähti lausui sanat, jotka Kharon oli kuullut aiemminkin. Pentu mietti, voisiko hän itse oppia kaikki seremoniat ulkoa. Hän havahtui siihen, kun päällikkö kutsui Lieskakajon Litteäkiven luokse. Vasta silloin pentu tajusi, että päällikkö oli antanut hänen mestarikseen Lieskakajon! Pentu käänsi katseensa raidalliseen soturiin. Innokkuus välittyi varmasti jokaiselle, joka istui leirin pääaukiolla katsellen nimitysseremoniaa.
”Lieskakajo, olet valmis ottamaan ensimmäisen oppilaasi. Olet saanut hyvää koulutusta Utusielulta, ja olet osoittanut olevasi lojaali ja kaikkien kanssa toimeentuleva. Odotan, että siirrät kaiken tälle nuorelle oppilaalle”, Mesitähti sanoi ja antoi Kharonille merkin siirtyä mestarinsa seuraan. Pentu loikkasi alas Litteäkiveltä ja oli vähällä menettää tasapainonsa. Sitten tämä kääntyi virnistäen Lieskakajon puoleen, ja kaksikko kosketti toistensa neniä omillaan. Kharon olisi halunnut heti alkaa keskustella uuden mestarinsa kanssa, mutta hän malttoi mielensä, kun päällikkö pyysi Deimoksen Litteäkivelle.
Kharon kuunteli nimitystä malttamattomana. Deimos sai mestarikseen Lauhalaukan. Vaikka Kharon tiesi Lauhalaukan olevan kokenut soturi, hän ei ollut lainkaan kateellinen. Kharon oli sentään saanut mestarikseen kissan, joka oli hänen paras ystävänsä.
Kun kokous viimein oli ohi ja klaani hurrasi vastanimitettyjen oppilaiden klaaninimiä, Kharon pääsi aloittamaan keskustelun Lieskakajon kanssa.
”Voi miten jännittävää! Joko lähdemme harjoituksiin? Voitko näyttää minulle kuinka taistellaan? Vai menemmekö ensin saalistamaan? Ehkä sittenkin partioon!” Kharon intoili malttamattomana ja loikki Lieskakajon ympärillä.
// Lieska?
// 398 sanaa
