Sädetassu
Kirjoittaja: Saaga
Loikin Käärmekullan perässä uintipaikalle. Ei ollut ensimmäinen kertani reviirillä, joten tunsin joen laidan jo entuudestaan. Tiesin myös mistä kohtaa kannatti pulahtaa veteen, sillä Käärmekulta oli kertonut sen minulle viimekerrallamme täällä. Vilkaisin nopeasti taakseni vain nähdäkseni, että minua seurasivat enää Tähtimötaivas, Lokkimieli ja Kuutassu. Käärmekulta oli siis jäänyt jonnekin. Katselin ympärilleni hämmentyneenä kunnes tajusin, että Käärmekultahan oli ehtinyt jo edelleni. Hyrähdin kehräykseen ja kipitin naaraan luo rantaan.
“Haluatko mennä suoraan veteen vai näytänkö sinulle ensin mitä teemme?” mestarini kysyi ja tassutti niin lähelle vettä, että hänen etukäpälänsä kastuivat jo.
“Näytä vain”, sanoin ja istuuduin paikalleni odottamaan, mitä vanhempi naaras tekisi. Hän käveli syvemmälle ja liukui sulavasti veteen.
“Voimme vaikka ensiksi harjoitella ihan tässä rannassa ja käydä aina välillä syvemmällä”, Käärmekulta naukui ja teki pienen käännöksen ja nousi takaisin rantaan. Nyökkäsin ja tassutin veteen.
Seilasimme hetken vuorotellen rannan ja syvemmän kohdan väliä kunnes kyllästyin.
“Voidaanko me tehdä jotain muuta? Haluan harjoitella jotain uutta!” nau’uin kärsimättömänä.
“Joo. Näytät osaavan tämän jo tosi hyvin”, Käärmekulta sanoi ja lipui lähemmäs. Hän nousi vedestä vierelleni. Iloinen ylpeys täytti minut, kun sain kehuja.
“Haluatko kokeilla loikata kiveltä veteen?” mestarini kysyi huomaten iloisuuteni aivan selvästi.
“Joo!” hihkaisin ja kipitin ylemmäs rannassa loikatakseni ensimmäiselle kivelle.
Harjoitusten jälkeen kävelimme takasin leiriin. Käärmekulta oli näyttänyt minulle vielä kuinka saisi pidettyä pään pinnalla, kun hyppää kiveltä veteen. Muuta emme kai olleet sitten ehtineet, kun Tähtimötaivas ja hänen oppilaansa olivat palanneet omista harjoituksistaan meidän luoksemme ja Lokkimieli oli hoputtanut meidät lähtemään. En olisi kyllä jaksanutkaan jatkaa enää.
Leirissä kävelin suoraan oppilaiden pesään mutta ennen kuin ehdin omalle makuusijalleni asti törmäsin nuoreen Korpitassuun, josta oli tullut aika vasta oppilas.
“Eikö olekin hienoa, että minustakin on tullut oppilas? Voimme ehkä jonain päivänä harjoitella yhdessä, jos mestarimme suostuvat”, toinen aloitti keskustelun ennen kuin ehdin väistää ja kävellä pesälleni.
“Onhan se aika kivaa”, naukaisin, mutta en hirveästi innostunut naaraan ilmeisestä halusta harjoitella minun kanssani.
“Niin. Meidän mestarimme eivät kai saa päättää kenen kanssa harjoittelemme. Se taitaa olla nykyään kuolonklaanilaisten päätettävissä”, jatkoin. Olisin halunnut korvata sanan “kuolonklaanilaiset” jollakin solvauksella mutta päätin olla tekemättä sitä, sillä siitä olisi vain joutunut ongelmiin. Kuolonklaanilaiset olivat syy emoni rampautumiseen, enkä ollut siitä kauhean iloinen.
“Mistä partiosta tulit äsken?” Korpitassu vaihtoi sujuvasti puheenaihetta. Hän vaikutti oikeasti hieman kiinnostuneelta minusta, vaikka en toisaalta osannut lukea toisia kissoja niin hyvin kuin luulin.
“Olin harjoittelemassa uimista Käärmekullan kanssa. Hän on minun mestarini”, kerroin röyhistäen hieman rintaani, kun kerroin mestaristani. Hän oli mielestäni koko maailman paras mestari.
//Korpi
