Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
“Kyllä minä voin sinua ehdottaa Korppisiivelle, mikäli hän pyytää mielipidettäni asiaan”, vastasin Lieskakajolle edelleen hymyssä suin. “Valitettavasti lopullisen päätöksen tekee hän itse, ja hänet tuntien hän on jo vähintäänkin ajatuksen tasolla tarkkaillut klaanitovereitamme sillä silmällä.” Pysähdyin hetkeksi miettimään, olisinko minä halunnut olla päällikkö. Kenties joskus nuoruudessani, kun olin ollut kunnianhimoisempi, mutta nyt? Pudistelin itsekseni päätäni – ei se ollut minun juttuni. “Minulle riittää hyvänä soturina oleminen. Klaanissa on monia hyviä – ja nuorempia – ehdokkaita seuraavaksi varapäälliköksi, jotka suoriutuisivat tehtävästä varmasti aivan yhtä hyvin kuin minäkin.”
Lieskakajo nyökytteli vähän päätään. “Ymmärrän. Sinusta tulisi siitä huolimatta oiva varapäällikkö, sanotpa mitä tahansa.”
“No kiitos”, nauroin ja räpyttelin silmiäni hiukan häkeltyneenä. “Eloklaani olisi varmasti hyvissä käpälissä sinunkin kanssasi.”
Keskustelumme palattua takaisin ihastuksiin Lieskakajo muuttui hermostuneen oloiseksi. Syy tälle selvisi pian, kun kolli paljasti hänellä olleen juttua klaanin parantajan, Leimusilmän, kanssa. Ja ilmeisesti kyse ei ollut ihan mistä tahansa ohimenevästä ihastumisesta, vaan asia oli niin paljon syvempi, että se sai suuren punertavaturkkisen soturin silmät ihan vettymään. Enkä yhtään ihmetellyt miksi – Lieskakajolla oli kumppani ja tuore pesue, jotka kaikki kaipasivat häntä. Vaikka kollin sydän olisikin vetänyt aivan toiseen suuntaan, hänellä oli velvollisuuksia vähintäänkin perheenisänä.
“No kieltämättä olet kyllä ajanut itseesi aika ahtaaseen nurkkaan”, mau’uin myötätuntoisesti ja napautin hänen korvaansa hännälläni. “Rakkausasiat eivät koskaan ole täysin mutkattomia, niin valitettavaa kuin se onkin. Vaikka tunne olisi elämääkin suurempi, joskus on ajateltava järjellä ja mietittävä, mitä seuraamuksia omilla teoillamme saattaisi olla, jos noudattaisimme kaikkia käskyjä, joita saamme sydämeltämme. Jos siitäkin huolimatta koet, että sydämesi paikka on jossakin muualla, niin siinä tapauksessa kannustan ottamaan todellisista tunteistasi selvää.” Ennen kuin Lieskakajo ehti sanoa mitään takaisin, jatkoin varoittavampaan sävyyn: “Teidän kohdallanne asia tosiaankin on mutkikkaampi kuin useimmilla. Leimusilmä on klaanin parantaja ja sinä perheellinen soturi. Se, mitä päätätte tehdä tunteillanne, tulee joka tapauksessa koskemaan useampia kissoja kuin voisitte kuvitellakaan.”
“Kauanko sinulla on ollut tunteita Leimusilmää kohtaan?” Katselin punertavaturkkista soturia pää uteliaasti kallellaan. Nyt kun muistelin, niin olin nähnyt Leimusilmän joskus tuijottelemassa pesänsä suulta Lieskakajon suuntaan, kun tämä oli ollut lähdössä partioimaan. Silloin olin vain tuumannut, että parantajalla oli varmaankin jotakin asiaa tälle, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna Leimusilmän katse oli ollut jokseenkin kaipaava.
//Lieksanen??
KP-boosti käytössä
