Käärmepentu
Kirjoittaja: Käärmis
Pesin päälakeani. Tuntui, että joka karva törrötti pystyssä. Katselin tyhjää makuualusta, joka oli jäänyt tyhjäksi sen jälkeen, kun Oravapentu oli kuollut, Syreenitassusta oli tullut oppilas ja Sypressikuiske oli muuttanut klaaninvanhimpien pesään. Naaras ei ollut hyvin poissaoleva sen jälkeen, kun olin yrittänyt jutella hänelle Oravapennun kuoleman jälkeen. Huokaisin. Minustakin tulisi pian oppilas, mutta en tiennyt halusinko sitä oikeastaan. Pentuna oli mukava ja kaiken kuulemani perusteella oppilaanakin oli kivaa, mutta en tiennyt jaksaisinko oppilaan tehtäviä niin hyvin. Kierähdin selälleni ja katselin pentutarhan kattoa. Voisinko keksiä jotain tekemistä itselleni? Kuuntelin tarkkaan ja kuulin vaimeasti kissojen leppoisaa juttelemista pentutarhan ulkopuolelta. Ei mitään kiinnostavaa. Tuhahdin. En tiennyt mitä voisin tehdä. Olin jo tottunut siihen, että saatoin jutustella Sypressikuiskeen kanssa, kun tuli tylsää ja minusta tuntui, että pentutarhassa oli erityisen tyhjää ilman häntä ja hänen pentujaan. Kierähdin taas ja nousin tassuilleni. Hiivin hiljaa pentutarhan ovelle. Harkitsin jopa karkaamista, mutta sitten muutin mieleni. En voisi karata. En halunnut huolestuttaa Kimalaistoivetta ja jos Sypressikuiske saisi tietää asiasta, hänkin olisi varmasti järkyttynyt. Kipsahdin ympäri ja suunnistin nyt Kimalaistoiveen luokse.
”Hei, Kimalaistoive”, tervehdin.
”Terve, Käärmepentu”, naaras vastasi takaisin ja katsoi minuun lempeästi.
”Tiesitkö, että olen kohta kuuden kuun. Minustakin tulee pian oppilas”, julistin pörhistäen rintaani ”minusta tulee paras oppilas, mitä eloklaanissa on koskaan nähty ja sinä ja Sypressikuiske saatte olla niin ylpeitä minusta! Ja lupaan, että vielä joku päivä kukistan kaikki kissat, jotka uskaltavatkaan uhmata eloklaania”, nau’uin ja päätin siihen palopuheeni. Heiluttelin häntääni innoissani. Minusta tulisi paras soturi vain Sypressikuiskeen ja Kimalaistoiveen tähden. Halusin saada heidät ylpeäksi.
//Kimalaistoive?
KP-boosti käytössä
