Korppisiipi
Kirjoittaja: Nova
Olimme Vadelmatassun kanssa ajautuneet ulos jo muutenkin viivästyneestä aikataulusta ja olimme saapuneet leiriin vasta kun ilta-aurinko oli jo alkanut painua näkymättömiin. Olimme oppilaani kanssa kerennyt kerrata päivän aikana melko paljon, opetinhan minä hänelle myös pari uutta asiaakin, kuten sen, että päätänsä ei kannata väen väkisin työntää vatukkoon. Vadelmatassun onneksi hän ei ollut saanut muuta kuin pieniä nirhaumia kuononsa tyveen. Tassuttelimme sisään leiriin, jossa oli joksenkiin levollinen tunnelma, vaikka vasta eilen oli käynyt ”onnettomuus”, jossa Ruskatassu oli loukkaantunut hengenvaarallisesti, mutta oli jo onneksi kuulemani mukaan paranemaan päin.
-Hei! Olittepa te myöhään harjoituksissa, Hyvin tuntemani ääni tokaisi.
Siristin silmiäni mietteliäänä ja käänsin katseen suntaan, josta päättelin äänen kuuluneen.
Hiilihammas jolkotti luoksemme ja nyökkäsi ystävällisesti Vadelmatassulle, joka oli jo rahjustamassa tuoresaaliskasalle, ei minun olisi ehkä pitänyt tätä ihan uuvuksiinkaan väsyttää.
-Hei, ja kyllä, meillä on vielä paljon asioita opeteltavana ennen kuin Vadelmatassu on virallisesti valmis, tuhahdin itselleni harvinaiseen, jokseenkin lempeään sävyyn.
Vadelmatassu kääntyi minua kohti, tämän kasvoilla oli närkästynyt ilme ja tämän korvat heilahtelivat ärtyneesti.
-Kuulin kyllä mitä sanoit! Oppilas naukui nyrpistäen tuohtuneena helakan vaaleanpunaista nenäänsä.
Hiilihammas hymähti pukaten minua kevyesti käpälällään lapaan, kuin sanoakseen, että minun pitäisi kutsua oppilaani puhumaan kanssamme, mutta eihänhän minun sitä oikeastaan tarvinnut tehdä, Vadelmatassuun voi aina luottaa.
-Korppisiipi on aivan kamala orjapiiskuri! Arvaa mitä hän sanoi minulle kun olin vain tarkistamassa, että oliko eräässä vatukossa riistaa! Vadelmatassu marmatti Hiilihampaalle, jonka viikset värisivät huvittuneena.
Huokaisin syvään muljauttaen silmiäni, vain Vadelmatassun kaltainen kissa pystyi nolaamaan minut oman ystäväni edessä. Hiilihammas vilkaisi minuun siniset silmät huvittuneena kimmeltäen, kolli tulisi virnuilemaan tästä vielä melko kauan.
-”Senkin kirpunaivo! Älä Tähtiklaanin tähden tunge päätäsi vatukkoon?” Hiilihammas ehdotti yrittäen erittäin epätoivoisesti matkia ääntäni.
Päästin syvän huokauksen soljumaan ulos suustani, vain Hiilihampaan ja Vadelmatassun kaltaiset kissat pystyivät nolaamaan minut kaikkien klaanitoverieni edessä, vaikka tuskin he edes kiinnittivät meihin huomiota. Ja jos olisivat kiinnittäneet…olisin luultavasti saanut kuullä tästä vielä monelta. Vadelmatassu pudisti rivakasti vaaleanruskean karvan peittämää päätään, kun kolli lopetti, tämän kasvoilla oli leveä virnistys.
-Ei aivan, mutta melkein: ”Älä sinä kirpunaivo hyvän Tähtiklaanin tähden tunge sitä päätäsi kaikkiin mahdollisiin koloihin!” Vadelmatassu naukui väänellen naamaansa ihan ihmeellisiin ilmeisiin.
Hiilihammas alkoi nauraa niin, että näin vilaukselta tämän katkenneen kulmahampaan. Läpsäisin kollin tummanruskean karvan peittämää päätä kevyesti, en halunnut, että tämä kuolisi nauruun ihan vain minun takiani.
-No niin, eiköhän tämä riitä jo, tuhahdin katsellen tuimasti molempia edessäni seisovia kolleja, jotka olivat viimein rauhoittuneet.
Hiilihammas nyökytteli päätänsä, mutta erotin selvästi tämän silmistä veijarimaisen pilkkeen, josta aavistin kuulevani jutusta vielä samana iltana.
//404 sanaa
//Hiili?
//+Sori melko tönköstä luvusta xd
