Vadelmapentu
Kirjoittaja: Perus
”Mikä tuo ideasi oli mennä lumihankeen palelluttamaan itsesi?” Liljatuuli kyseli .
”No..Se oli vahinko!!” Sanoin ja yritin pyristellä Liljatuulen otteesta.
”Anna hänen hoitaa nenäsi,Senkin hupsu!” Aurinkokajo naukaisi ja naurahteli.
”Ei tämä ole hauskaa!!” Valitin kun lopetin pyristelemisen.
Olin joutunut parantajan pesään kaaduttuani lumihankeen ja saanut siitä vieläpä paleltuman nenääni.
En haistanut yrttejä parantajanpesässä,Ja maksimissaan hyvin lievästi.
”Ole paikallasi.” Tummanharmaa naaras sanoi ja tunki valkoisen kuononsa suuni lähelle.
”Avaa suu.” Liljatuuli käski tämän jälkeen ja avasin suuni.
Juuri kun Liljatuuli olisi alkanut tutkimaan kurkkuani, Mutta aivastin.
”Atsshh..Hiush!” Aivastan vahingossa suoraan Liljatuulen silmiin.
”Vadelmapentu!” Aurinkokajo kiljahtaa ja juoksee auttamaan Liljatuuli-parkaa.
”Sattuuko silmiin?” Aurinkokajo kysyy.
”Ei..Puhdistan vain ne varmaan.”Liljatuuli naurahti.
”Anteeksi..” Mutisin nolostuneena.
Pieni tummanharmaa naaras katsoi minua putsatessaan silmiään märällä sammalpalalla.
”Ei se mitään.” Naaras sanoi hymyillen.
”Sinulla on näyttääkseen nyt myös flunssa.” Liljatuuli naukaisi.
”En kai kuole??” Kysyin hätääntyneenä.
”Et,Ellei sinua päästetä takaisin lumeen.” Liljatuuli maukui rauhoittavasti.
Huokaisen helpotuksesta ja katson ympärilleni kunnolla, Parantajanpesässä oli hämärää ja ilma oli hieman kosteaa, Makasin pehmeän sammalalusen päällä. Kurkkuuni sattui.
”Ota tämä.” Naaras sanoi ja antoi minulle jotakin keltaista,Hyvän tuoksuista ja ihanan lämpimän oloista.
”Mitä se on??” Kysyn.
”Hunajaa,Se auttaa kurkkukipuun.” Liljatuuli vastaa pikaisesti.
Laitan aineen kurkkuuni,Se tuntuu ihanalle..Fantastiselle…Voisin syödä tätä ikuisesti..
”Voisin syödä tätä ikuisesti….” Kehrään tuntiessani ihanan lämmön suussani.
Liljatuuli ja Aurinkokajo naurahtavat.
”Mutta nyt sinun täytyy nukkua,Että paranet.”Liljatuuli sanoo pehmeästi ja antaa minulle siemeniä jotka syön kiltisti.
Ja pian nukahdan unen maailmaan…
*Vadelmapennun uni*
Istuin pilven päällä,Näin kauniin vaaleansinisen taivaan,Jossa möllötti suuri keltainen aurinko.
”Täydellistä” Ajattelin kun istuin sinä pilven päällä,Yhtäkkiä huomaan että lähistölle tuli muita pilvijä, Ja hyppään erääseen pieneen, Joka näytti hyvin pehmeältä torkkumis-alustalta. Makailen ihanan pehmeässä pikkupilvessä ja katselen taivasta,Jossa lentelee lintuja joita en kehtaa ottaa. Yhtäkkiä pilvi alkaa kulkemaan nopeaa vauhtia pois muista pilvistä etten ehdi tehdä mitään, Kun pilvi on mennyt jonkun aikaa,Se hidastuu ja muuttu kivikovaksi. ”Mitä tapahtuu?” Ihmettelen katsoessani uutta pilveäni.
”Painajaisesi!” Eräs varis huutaa käheällä äänellä toiselta pilveltä.
”Miten niin?” Kysyn.
”Kohta näet!” Varis räkättää.
Ja juuri sinä hetkenä taivaalta alkaa sataa sammakoita.
”Eieieieieii!!” Kiljun pelosta epätoivoisena ja yritän etsiä piilopaikkaa, Mutta yhtäkkiä pilvi pienenee ja alkaa keräämään sammakoita.
”Eiii!!” Kiljun.
Sitten herään.
”Mitä sinä kiljut?!!” Liljatuuli kysyy edessäni.
”Minä näin pahaa unta..” Sanon nolostuneena.
”Ja sitten kiljut yöllä niin,Että puolet klaanista herää?” Liljatuuli kysyy.
