Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Sädesäihke hölkytti minun luokseni. Hänen ilmeensä oli jotenkin outo, sellainen kummallinen, jota en oikein osannut lukea. Se huolestutti minua hieman. Kunpa vain mitään ei olisi tapahtunut!
“Käärmekulta! Et ikinä usko kenet näin rajalla!” kumppanini naukaisi hieman hengästyneen oloisena. Jäin pohtimaan asiaa. Keitä kissoja tunsinkaan muualta kuin Eloklaanista? Kenet kumppanini voisi nähdä rajalla?
“No, kenet näit?” kysyin Sädesäihkeeltä. Hengittäminen kävi jännityksestä raskaaksi. En tiennyt olisiko tämä nyt hyvä vai huono uutinen. Luultavasti huono, kumppanini äänestä päätellen.
“Näin Lotan!” oranssi kolli naukaisi. Nyökkäsin hitaasti.
“Hän ilmeisesti asuu lähellä. On ymmärrettävää, että näit hänet rajalla. Tekikö hän jotain pahaa?” kysyin. Mielessäni alkoi pyöriä erilaiset skenaariot siitä, mitä naaras olisi voinut tehdä. Entä, jos hän oli hyökännyt partion kimppuun? Tai jos hän oli tappanut jonkun? Tai ehkä hän oli päättänyt liittyä takaisin klaaniin vain hänet murhatakseen ja nyt oli saatettavana leiriin?! Jännitys kihelmöi polkuanturoissani. Jos jotain sellaista tapahtuisi, olisi vaikeaa enää vältellä hullua emoani. Näkisin hänet joka aamu, joka päivä, joka ilta, jopa joka yö! Tulisin vielä hulluksi sellaisessa painostuksessa!
//Säde
