Pörriäispentu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
“Pois tieltä! Täältä tulee Eloklaanin virallinen siivouspartio!” Kailotuksemme sai aukiolla olijoiden päät kääntymään suuntaamme, kun kuljimme Hellepennun kanssa rinta rottingilla Mesitähden pesää kohti. Kulkueemme herätti selkeästi huvitusta osassa katselijoista, mutta minä pidin naamani peruslukemilla. Siivoaminen ei ollut mikään leikin asia. Mesitähti itse oli valinnut meidät tähän pestiin, ja me hoitaisimme sen Hellepennun kanssa tilanteeseen kuuluvalla arvokkuudella.
“Seis!” kiljahdin kahdelle kissalle – valkoharmaalle kollille ja punaruskealle naaraalle -, jotka olivat juuri aikeissa astua päällikön pyhimpään paikkaan. Kaksikko käännähti katsomaan meitä silmät pyöreinä. Tunsin pientä tyytyväisyyttä tajutessani, että nämä kissat olivat säikähtäneet meitä.
“Teillä ei ole sinne asiaa”, Hellepentu ilmoitti ja marssi heidän eteensä. Toverukset vilkaisivat toisiinsa silminnähden hämmentyneinä.
“Meillä on tehtävä siivota Mesitähden pesä”, punaruskea naaras sanoi ja katsoi meitä päätään kallistaen. Silloin minä oivalsin, että nämä kaksi taisivat olla Tupsutassu ja Kiurutassu, ne oppilaat, joiden Mesitähti oli sanonut hoitavan pesän siivouksen loppuun.
“Väärin!” hihkaisin voimatta peitellä innokkuuttani. “Mesitähti määräsi meidät tyhjentämään pesästään vanhat sammalet tähän ulos, niin te voitte tuoda uudet tilalle!”
Tupsutassu ja Kiurutassu vaihtoivat jälleen hieman kummastuneita katseita, mutta eivät ryhtyneet väittelemään kanssamme. “Selvä on. Me käymme hakemassa Leimusilmältä uusia sammalia sillä välin”, olettaakseni Kiurutassu – se sama punaruskea naaras – sanoi. Tupsutassun täytyi olla tuo hieman hassun näköinen karvapallo. Hänen turkkinsa näytti siltä kuin lintulauma olisi ensin pesinyt siinä ja räjäyttänyt sen lähtiessään. Ehkä niin oli oikeastikin käynyt, sillä kolli näytti ikäisekseen harvinaisen surumieliseltä.
Kun oppilaat olivat lampsineet matkoihinsa, me asetuimme Mesitähden pesän suun eteen Hellepennun kanssa. Katsoimme maan sisään vievää onkaloa, jonka ohitse oli kulkeneet kerran yöllisellä seikkailullamme. Nyt me oikeasti pääsisimme näkemään, miltä siellä näytti sisällä!
“Hellepentu, tämä on suuri kunnia”, lausahdin pesätoverilleni juhlavan vakavasti. Hellepentu katsoi eteenpäin ja nyökytteli vähän. “Meistä tulee tämän jälkeen ensimmäiset pennut, jotka ovat siivonneet itse Mesitähden pesän. Meistä tulee legendoja.”
//Helle? ᕦ(ò_óˇ)ᕤ
