Tupsutassu
Kirjoittaja: Aura
//VIIKONLOPUN KP-BOOSTI
Nyökkäsin Kääpäpunalle häpeissäni. Lohdullista, että ainakaan hän ei ajatellut, että olin epäonnistunut ja surkea kissa. Ja kaikista kissoista vielä juuri Talvikkitakku oli osunut paikalle! Pelkäsin, että naaras tulisi muistuttamaan asiasta vielä monia kertoja. Mitä jos hän laittaisi liikkeelle inhottavia juoruja siitä, että en olisi uskollinen Eloklaanille. Huokaisin surkeana ja vilkaisin raidalliseen kolliin itkuisin silmin.
“Kiitos Kääpäpuna”, sanoin hiljaisella ja edelleen hieman värisevällä äänellä. Leiri lähestyi, sen kertoi jo askel askeleelta yltyvä puheensorina. Tähän aikaan iltapäivästä leiriaukio suorastaan kuhisi aterioivia ja keskenään seurustelevia kissoja. Kiurutassun oli paras olla kunnossa! Tosin onneksi naaras oli minua huomattavasti taitavampi taistelija.
“Kääpäpuna, voisimmeko me olla.. ystäviä?” ehdotin varovaisesti ja yritin hymyillä hieman. Minulla ei oikein ollut ystäviä, lähinnä tuttuja ja puolituttuja. Mutta kolli vaikutti todella mukavalta.
Suuntasimme suoraan parantajanpesälle ja meidän onneksemme molemmat parantajat olivat paikalla. Kun olimme saaneet selitettyä tilanteen, lysähdin väsyneenä sairaspedille odottamaan haavojeni hoitamista. Oletin, että sairaspedit olivat tarkoitettu vain oikeasti sairaille kissoille, mutta minä en pysynyt enää hetkeäkään pystyssä. Minusta tuntui, että jos seisoisin vielä hetken, niin ne oikeasti irtoaisivat lopullisesti. Mumisin jotain epäselvää Vienotassulle ja irvistin hierakan mehun kirveltäessä haavoissani. Puolella korvalla kuulin Leimusilmän opastavan Vienotassua ja kyselevän naaraalta yrteistä, mutta minä en enää jaksanut kuunnella. Olin niin väsynyt, että uni iski tahtomattani päin naamaani.
“Psst, Tupsutassu.”
Nostin päätäni unisena, kun joku kissa tökki minua pehmeällä käpälällään. Haukottelin hieman ja maiskuttelin kuivunutta suutani. Olinko minä nukahtanut tänne?
“Hä, mitä, missä, milloin?” nau’uin hämmentyneenä. Hetken ajan minun piti hakea tapahtumia, kunnes muistin tapahtumien kirjon kokonaan. Edessäni oleva Kääpäpuna vaikutti kuitenkin terveeltä eikä minunkaan haavojani enää kirvellyt. Nousin seisomaan ja venyttelin etujalkojani. Toivottavasti en ollut nukahtanut huonoon paikkaan. Onneksi parantajanpesä ei ollut tähän aikaan vuodesta täysi. Olin kuullut paljon kauhutarinoita siitä, että lehtikadon aikaan pesä oli täynnä viheryskää sairastavia kissoja ketkä taistelivat hengestään. Saatoimme vain rukoilla Tähtiklaania, että tästä lehtikadosta ei tulisi yhtä paha.
//Kääpä? 😮
KP-boosti käytössä
