Ampiaispentu
Kirjoittaja: Elandra
Viimeinen asia mitä muistin, oli minua syleilevä jääkylmä vesi ja vedestä syntyvä kohina korvissani. Ollessani vedessä, olin pelännyt kuolemaa.
Raotin hitaasti silmiäni tietämättä missä olin. Pelko oli hävinnyt, mutta minua paleli yhä. Meni hetki, ennen kuin heräsin kunnolla. En ollut enää vedessä, mutten myöskään omalla vuoteellani emoni ja pentuetovereideni luona. Olin aivan yksin paikassa, jota en aluksi tunnistanut.
Nousin ylös ja katselin hämilläni ympäristöäni. Oli hämärää, hädin tuskin erotin pensaasta rakennetun pesän seiniä. Kun silmäilin hämärää pesää, helpotuksekseni erotin tutun hahmon. Kultatassu katsoi minua silmät suurina.
”Millainen olo sinulla on?” hunajanvärinen naaras kysyi ennen kuin ehdin sanomaan mitään. Naaras näytti huolestuneelta ja silmäili minua tarkasti, aivan kuin olisi yrittänyt etsiä minusta jotakin vikaa.
”Ihan hyvä. Missä me olemme? Miten pääsin pois vedestä?” kysyin hämmentyneenä, edelleen silmäillen ympäristöäni. En ollut varma, olimmeko edes Eloklaanin leirissä. Pesä haisi kummalliselle, enkä osannut yhdistää hajua mihinkään.
”Parantajan pesällä. Mesitähti sattui paikalle ja pelasti sinut. Etkö muista siitä mitään?” Kultatassu kysyi päätään kallistaen, ”tai no niin, sinä olit kyllä aika heikossa hapessa eilen.”
Pudistin päätäni, yrittäen kaivella mielestäni eilisen tapahtumia. Edelleen viimeinen muisto oli se, kun olin pudonnut veteen ja yrittänyt päästä pois, mutta turhaan. Sitten jossain vaiheessa vain pimeni, enkä muistanut mitään.
Olin oikeastaan aika innoissani siitä, että olin selvinnyt hengissä, vaikka olo olikin nyt väsynyt ja hieman heikohko.
”Onko sinulla nälkä? Voin hakea jotakin syötävää”, ystäväni tarjoutui, mutta annoin taas vastaukseksi vain pään pudistelua. En ollut syönyt eilisen jälkeen, mutten ollut lainkaan nälkäinen. Ennemminkin ajatus syömisestä vain inhotti ja sai olon entistä heikommaksi. Kultatassun ilme muuttui entistä huolestuneemmaksi.
”Älä näytä tuolta! Eikö meillä kuitenkin ollut ihan huikea seikkailu? Mieti nyt! Minä vastaan kuolema, ja minä voitin!” hihkaisin riemuissani, mutta väsynyt ja heikko olo tuntuivat ja selvästi kuuluivat puheestani.
//Kulta?
// 285 sanaa
