Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Makasin leirin laidalla kyljelläni aivan nuutuneena. Koko muuta leiriä tuntui vaivaavan sama ongelma – kuumuus. Nostin päätäni nähdessäni Perhopuron sekä Ahmatahman tulevan sisään leirin sisäänkäynnistä. Nousin ja lähdin tassuttamaan heitä kohti. Perhopuro vilkaisi minua ja pudisti päätään hienoisesti. Seisahduin. Ahmatahman katse oli kiinnittynyt minuun. Aistin tilanteessa jotain pahaenteistä. Tassutin pari askelta lähemmäs ja nyökkäsin tervehdyksen. Perhopuro näytti ahdistuneelta, kuin olisi seisonut keskellä ukkospolkua odottaen hirviön ajavan ylitseen.
“Onko kaikki hyvin?” kysyin enemminkin Perhopurolta.
“Perhopuroa väsyttää. Sinun on paras mennä, saatan hänet pesäänsä”, Ahmatahma naukui ja tuppasi Perhopuroa. Poloinen säikähti ja kompuroi eteenpäin. En ehtinyt sanomaan mitään, enkä kyllä ajattelemaakaan. Menisin katsomaan mistä oli kyse myöhemmin. Painuin takaisin varjoisaan paikkaani leirin laidalle. Päässäni pyöri kaikenlaista. Ahmatahma kyllä pitäisi huolen Perhopurosta. Niin halusin ainakin uskoa. Pieni huoli jäi kuitenkin taka-alalle, kun lähdin etsimään Käärmekultaa. Tuo oli parantajan pesän vierellä istumassa. Jolkotin naaraan luo hymyillen.
“Hei”, nau’uin ja istahdin viereen. Käärmekullan kullanvärinen turkki oli niin kaunis. Rakastin häntä.
