Perhotassu
Kirjoittaja: Saaga
Sydämeni hakkasi nopeammin kuullessani Jänötassun sanat. Hänen unensahan oli aivan kuin siltä ajalta, kun Eloklaani oli ollut Kuolonklaanin vallan alla. Vilkaisin nuorempaa kollia nopeasti. Hän näytti väsyneeltä. Olisin todella halunnut kertoa mitä muistin niistä ajoista ja kuinka paljon hänen unensa muistutti minua niistä muistikuvista mutta en halunnut rasittaa Jänötassu-raukkaa.
“Onko jokin vialla?” nuorempi oppilas kysyi. Hän varmaan oli huomannut muutoksen, kun olin vaipunut ajatuksiini. Pudistin päätäni palaten muistikuvista takaisin tähän hetkeen.
“Ei, kaikki on hyvin. Onneksi kertomasi oli vain unta”, nau’uin ja iskin hampaani taas jänikseen. En voinut kuitenkaan olla miettimättä vanhempiani ja kuinka he olivat kuolleet niinkuin Jänötassulle tärkeät kissa hänen unessaan. En edes ollut varma ketkä olivat loppujen lopuksi teloittaneet vanhempani. Eihän minulle voinut sellaista kertoa, sillä olin aina liian nuori enkä pystyisi käsittelemään sellaisia. Pyh! Halusin tietää kenelle kannoin suurta kaunaa.
“Minä todella pidän jäniksistä”, huomautin nieleskeltyäni suuni tyhjäksi. Yritin kuumeisesti keksiä jotakin, joka tekisi tunnelmasta kevyemmän.
“Voisimme pyytää mestareitamme, että pääsisimme vaikka partioon yhdessä joku kerta. Se voisi olla hauskaa!” ehdotin luoden kasvoilleni leveän innostuneen hymyn.
//Jänö?
